Takaisin

Tai kyllä me tultiin reissusta takaisin jo pari päivää sitten, sunnuntai-iltana, mutta nyt voi jo vähän eritellä kokemusta. En kauheasti ala ruotimaan, mutta jotakin on kiva sanoa.

Ylipäätään reissu meni hyvin ja ilman vastoinkäymisiä. No, pieni pettymys oli se, että P-junat oli peruttu, eikä päästy paluumatkalla lentokentältä Tikkurilaan. Sitten vaan taksi alle, koska ei huvittanut myöhästyä junasta kotiin. Lontoo esitteli meille ehkä parhaita puoliaan, ajoittaisesta vesisateesta huolimatta. Hyvänen aika, linnut vaan lauloivat ja kukat kukkivat. Valkoisen tantran meditaatio oli Kensingtonissa, vain lyhyen kävelymatkan päässä meidän hotellista, joka oli Notting Hillissä. Molemmat olivat mitä miellyttävimpiä ja kauniita kaupunginosia, joissa oli helppo kävellä paikasta toiseen.

Itse meditaatiossa meitä oli noin 480 joogia. Järjestelyt toimivat hyvin, ja tunnelma oli tosi ystävällinen ja kiva. Ihmiset palasivat tauoilta ajoissa, eikä meditaatio venynyt vitkastelijoiden takia. Itse meditaatio oli suhteellisen lempeä siinä mielessä, että mitään hulluja käsien roikottamisia tai muita hankalia juttuja ei ollut. Voimakas se oli silti, ja kyllä neljä 62 minuutin ja kaksi 31 minuutin meditaatiota tehtyään tiesi meditoineensa. Itse asiassa ehkä raskainta oli pitää silmät auki ja pysyä hereillä, kun silmät ihan väkisin alkoivat lurpattaa ja painua kiinni. Tänä vuonna polvissa ei tuntunut miltään, ja oikea lonkkakin, joka aika ajoin kiukuttelee, oli yllättävän suopea.

Ihan meidän lähistöllä istui seurue suomalaisia opettajakoulutettavia. He olivat tosi mukavaa seuraa, vaikka vähän tuli tätimäinen olo kun seurasi heidän ensimmäisen valkoisen tantran meditaation jänskättämistä ja etenemistä. Ihania ihmisiä joka tapauksessa, toivottavasti he pysyvät joogapolulla. Ja jos eivät, toivottavasti he löytävät itselleen sopivamman polun kulkea.