Yin-joogaa testaamassa

Sovin kaupunkiin muuttaneen tuttavani kanssa tapaamiseen yin-joogatunnille. Halusin käydä kokeilemassa kyseistä joogalajia vielä (yhdellä esittelytunnilla olen ollut, mutta en ”oikealla” tunnilla), ja tunnille on aina välillä mukava mennä jonkun toisen kanssa. Ja tunnin jälkeen kupposelle kaakaota.

Kaikkien muiden joogamuotojen kuin kundaliinijoogan kanssa on juuri se ongelma, että ne eivät ole kundaliinijoogaa. Ihan hyviä ja kiinnostavia varmaankin, mutta minä olen niin lajini löytänyt, että kaikki vertautuu siihen. Yin-jooga oli silti hyvinkin myönteinen kokemus. Tunti oli 75 minuutin mittainen, eikä siinä ajassa montaa asanaa ehditty tehdä, mutta tärkeämpää lieneekin se laatu eikä määrä. Näin olen ymmärtänyt.

Pitkissä venytyksissä alkoi juuri päästä mukaviin meditatiivisiin tiloihin, kun ohjaaja alkoi hätyytellä eteenpäin. No ei hän oikeasti mitään hätyytellyt, lempeästi ehdotteli. Mistään venytyksistä ei tullut liian syviä tai voimakkaita, ja siinä auttoivat kaikki ne välineet, joita käytimme tukena ja apuna. Varsinaista välineurheilua kyllä, mutta se on ihan ymmärrettävää. Mukavaa ja tarpeellista oli kyllä venytellä lantion aluetta, sillä se on se, joka kundaliinijoogassa tuntuu usein jäävän liian vähälle huomiolle ja huoltamiselle.

Joka tapauksessa voin lämpimästi suositella joogatreffejä, vaikka joogan aikana ei voikaan jutustella. Jälkeenpäin sitten. Tosin jutut sukelsivat heti aika deepille tasolle, kun keskustelu alkoi jumalasta. Toisaalta, mikä sen parempi aihe aloittaa.