Small talkia syvemmälle

Jo jonkin aikaa on häirinnyt se, ettei kenelläkään ole aikaa. On työt, perheet, kissat, koirat, kesämökit ynnä muut, kellä mitäkin mutta kaikilla jotain, minulla yhtä lailla. Eikä siinä mitään, sellaista elämä on. Mutta se mitä huomaan kaipaavani, on aika kunnon keskusteluihin. Sellaisiin, joihin päästään kun on ensin puhuttu pois kaikki arkisen elämän asiat, oltu jo hetki hiljaa ja annettu juttujen hiipua, ja sitten päästy sellaisiin syviin keskustelun kerroksiin. Sellaisiin, joissa puhutaan ihan oikeista asioista – enkä nyt tarkoita, etteikö arkiset kuulumisen vaihtamiset olisi oikeita. Vaan toisella tavalla aitoja asioita. Joidenkin ihmisten kanssa niihin kerroksiin ei pääse koskaan, toisten kanssa niihin pääsee melko helposti. Mutta kaikkien kanssa se ottaa hetken aikaa, ihan jo senkin takia, että saa kuorittua arkisia asioita sivuun.

Että mistäköhän sellaisen tilanteen ja keskustelukumppanin saisi. Muutenkin on monesti sellainen tunne, että minä alan pohtia elämän tarkoitusta kun toinen haluaisi puhua säästä.