keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Puista


Naapurustossa on talo, jossa vierailemme säännöllisesti, olemme vierailleet jo pitkään. Talon pihassa on systemaattisesti kaadettu vanhoja puita niin, että siellä ei ole enää jäljellä kuin matalaksi leikatut omenapuut. Vanhojen, korkeiden puiden puuttumisen takia tunnelma pihassa on kertakaikkisen outo. Jotakin ihan oleellista puuttuu, eikä kyse ole pelkästään siitä, että silmä kaipaa kontrastia matalille kasveille. Kyse on isosta puutteesta myös energeettisellä tasolla. En ole ihan varma mitä se on, mutta joitakin arvauksia minulla on. Jos joku tietää paremmin, kommentointi on erittäin tervetullutta.

Viime aikoina on alettu ymmärtää entistä paremmin, millaisia verkostoja puut muodostavat keskenään mutta myös muiden kasvien kanssa maan alla. Kyseisessä pihassa on ymmärtääkseni enemmän kyse jostakin maanpäällisestä. Kenties puiden aurasta, isoilla puillahan on ihan mahtava elektromagneettinen kenttä, jossa ihmisen on hyvä olla. Siitä kentästä pääsee nauttimaan puiden lähellä, niiden alla, ja etenkin jos halailee puita tai ihan vaan muina henkilöinä nojailee niiden runkoon. Isojen pihapuiden alla tulee hyvin turvallinen tunne, ne suojelevat meitä. Tällaisen suojan puuttuessa piha tuntuu autiolta ja vähän turvattomalta.

Suomessa on noin 4500 puuta jokaista asukasta kohden, joten puista ei ole pulaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että metsää voidaan hakata määrättömästi teollisuuden tarpeisiin. Oleellista on myös, missä puut kasvavat, ja millaisia puut ovat. Vanha pihapuu on ihan eri asia kuin istutetun metsän puu. Pihapuut ovat kuin hyvän ystävän ja vahtikoiran yhdistelmiä. Intiassa on noin 28 puuta jokaista asukasta kohden, mikä kertoo siitä, kuinka paljon asukkaita ja kuinka vähän puita siellä on. Intiassa puita istutetaan paljon, ja sillä onkin hurja kiire. Siellä puut ovat ainoa järkevä keino laskea lämpötilaa, joka tänäkin kesänä on jo noussut yli 50 asteeseen. Siellä puut toden totta suojaavat, antavat varjoa paahtavassa helteessä. Samalla puut puhdistavat Intian saastunutta ilmaa ja vapauttavat happea.

Yksi suosikkipuistani on työpaikan pihassa kasvava valtavan suuri poppeli. Usein sen ohi kävelee puuhun liikoja huomiota kiinnittämättä, mutta siitä huolimatta kyseinen puu on tärkeä. On vaikea sanoin kuvata, millainen vaikutus kyseisellä puulla on. Vaikutus on suuri, sen tiedän, eikä puuta tarvitse kaataa että tunnistan sen.

2 kommenttia:

  1. Uusimmassa (kai uusin, en ole varma) Voi Hyvin -lehdessä oli todella hyvä juttu Sinikka Piiposta, kasvitieteen professorista. Suosittelen lämpimästi. Ajatuksensa samantyyppisiä kuin minun. En haluaisi kaataa yhtään puuta, ja mökillä on sydän särkynyt ja itkettänyt, kun joskus on joku kaatanut puita omalla tai naapuritonteilla. Tiedän että joskus täytyy raivata moninaisista syistä, mutta itse koetan noudattaa sääntöä: kerro ensin puille ja kasveille, että se tullaan poistamaan, kehota sitä vetämään energiansa pois maahan, ja anna sille aikaa tehdä se. Ettei suin päin mennä niiden kimppuun varoittamatta.

    t. Preetambir

    VastaaPoista
  2. Kiitos Preetambir, täytyy vilkaista kaupan lehtihyllyä jos löytyisi. Tai kirjaston.

    Välillä puitakin tosiaan täytyy kaataa, niin tympeää kuin se onkin. Ja joskus puut ovat siihen melkoisen valmiita, niin lahoja. Mutta silti niille kannattaa kertoa, eli olen ihan samaa mieltä. Minä, jolle on vaikeaa edes kitkeä rikkaruohoja...

    VastaaPoista