Satunnaisia kuulumisia

Selvisin hengissä melko pahasta työviikosta. Voittajan fiilis. Vielä on yksi melko paha viikko edessä, mutta onneksi se ei ole heti seuraava. Tämä syksy on kyllä ollut erityisen raskas työn puolesta, toivottavasti tällaisia ei tule lisää. Väsyttävät ihmisen, vaikka aina sitä jollakin konstilla rämpii eteenpäin. Samalla väsyttää tämä iänikuinen pätkätyöläisyys. Voi kunpa saisi vakituisen työn, tai edes useamman vuoden pestin. Alan olla liian vanha tällaiseen, kun samaan aikaan pitää viimeistellä edellinen pätkä, tehdä nykyistä ja valmistella seuraavaa.

Kundaliinijoogaopettajakoulutuksen tekstikirjan käännös englannista suomeen on käynnistynyt. Meitä kääntäjiä on kolme, ja minä olen kääntänyt jo ehkä kolme sivua. Hidastahan se on, kun pitää kaivaa sanakirjasta sanoille merkityksiä, jotka eivät ole ihan niitä ensimmäisiä ja päällimmäisiä. Käännän yhtä lukua pitkän aikaa, koska ensimmäisellä kierroksella käännän mitä osaan, seuraavalla vähän enemmän, ja niin edelleen. Ajattelen sitä tekstin kampaamisena, jokainen kamman veto suoristaa tekstiä, lisää sitä, ja viimeiseksi jäävät takut, jotka nekin pitää suoristaa. Homma on sikäli hauskaa, ettei minulla ole viimeistä vastuuta käännöksestä, vaan sitä kommentoivat vielä kokeneemmat kundaliinijoogaihmiset. Ja juuri se tekee kääntämisestä tietyllä tavalla helppoa. Teen vaan parhaani, ja pistän tekstin eteenpäin. Ihmeen koukuttavaa se myös on, välillä on oikein hinku koneelle kääntämään, eikä sitä malttaisi millään lopettaa.

Rastaat ovat hävinneet. Pihalla marjapensaissa on kaikki marjat tallella, kun ei ole ollut lintuja niitä syömässä. Mitä ihmettä on tapahtunut räkäteille, joita ennen – ja vielä viime vuonnakin – pömppi pihassa aina. Onko tämä nyt sitä lajien monimuotoisuuden vähenemistä? Pelottavaa.