Unohdettu kieli

Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan valitsi suuren osan mantroista niistä teksteistä, jotka hän tunsi hyvin ja tiesi sekä voimallisiksi että toimiviksi. Ne ovat sikhien uskontoon oleellisesti liittyviä tekstejä, vaikka me käytämme niitä uskonnon ulkopuolella, joogassa. Ne vaikuttavat meihin hyvin monella eri tasolla, ihan jo niin, että kun altistumme niille, kuuntelemme niitä, ne muuttavat meitä hyvin hienovaraisella tasolla.

Kun viimeksi vierailin sikhien temppelissä, gurudwara sahibissa, istuin lattialla ja kuuntelin kun joku luki Siri Guru Granth Sahibia. Kieltä kutsutaan gurmukhiksi, joka tarkoittaa ”Gurun suusta”. Se ei siis ole varsinaisesti mikään yleisesti puhuttu kieli, vaan sillä viitataan vain Gurujen sanoihin – ne kun eivät ole mitä tahansa puhetta. Kieli noin muuten on 1500-luvun punjabia. 

Istuin ja kuuntelin, ja koko ajan minulla oli sellainen tunne, että kieli ja sanat ovat tuttuja. Että vain hyvin ohut kangas erottaa minut siitä, estää minua muistamasta ja osaamasta kaikki sanat. Se on vähän kummallinen tunne, sillä tekstien opetteleminen ei ole mitenkään erityisen helppoa tästä tunteesta huolimatta. Sitä en tiedä, voiko sen muistin kankaan jotenkin läpäistä, ja päästä kiinni siihen unohdettiin kieleen ja sanoihin. Ja jos sen voi tehdä, miten se tapahtuu.

Ehkä keskityn vaan istumaan ja kuuntelemaan. Muistaminen ei kenties ole tärkeää juuri nyt.