Jooga ja kristillisyys

Puhelimeni taisi kuunnella erään lyhyen keskustelunpätkän, sillä se tarjosi somessa luettavakseni tämän artikkelin. Ja minähän luin.

Artikkelissa ei mainita nimeltä joogasuuntausta, jonka pariin tarinaansa kertova Timo oli päätynyt. Skeneä vähänkään tuntevan on silti helppo se tekstin perusteella tunnistaa. Se on joogasuuntaus, josta kuulee aika hurjia juttuja, ja jonka epäselvyyksistä on tehty myös dokumentteja. En tiedä kyseisestä suuntauksesta mitään, mutta juttujen perusteella pidän ihan perusteltuna ratkaisuna pysyä siitä kaukana. Toisin sanoen Timon kokemukset tästä joogasuuntauksesta eivät kerro paljoakaan joogasta noin yleensä.

Timon näkemys on, että joogaliikkeillä vaikutetaan chakroihin ja yritetään herättää kundaliinienergiaa, mikä on hindulaista ajattelua ja siksi pimeyden henkivaltojen asialla. Tämä on itse asiassa hurjan mielenkiintoinen näkemys. Timo antaa ymmärtää, että kaikki on hyvin niin kauan kuin chakrojen ja kundaliinienergian kanssa ei tehdä mitään. Ajatteleeko hän, että ne ovat silti olemassa, vaikka ne jätettäisiin rauhaan? Jos joo, silloinhan saman kaltainen näkemys voisi olla vaikka sellainen, että meidän ei pidä yrittää ylläpitää omaa mielenterveyttämme, sillä se on freudilainen näkemys eikä sovi kristilliseen arvopohjaan. Tai meidän ei pidä sotkeutua suolistomme toimintaan, sillä se ajatusmaailma tulee väärästä uskonnosta. Jos vedetään ajatus ihan överiksi, voitaisiin ehdottaa, että meidän pitää lakata käyttämästä nollaa, sillä sen keksiminen sijoitetaan Intiaan. Ehkä nollakin on hindulaisia pimeyden voimia!

Vaikka hindulaisuuden kieltäisi miten tiukasti, chakrat ja kundaliinienergia eivät katoa, eivät edes kristityiltä. Ne vaikuttavat meidän jokapäiväiseen elämäämme, ja vaikuttamalla niihin, me voimme tehdä elämästä monella tapaa paljon helpompaa. Erilaisten energiakeskusten ja -kanavien olemassaolo on kyllä todettu monessa muussakin perinteessä, eivät ne ole mitään hindulaisuuden yksinoikeutta, vaikka meidänkin käyttämät sanat näille asioille tulevatkin sieltä.

Mikään yllätys ei tietenkään ole, että meidän aikamme nostaa Timossa ja monessa muussakin esiin tämän kaltaisia ajatuksia ja pelkoja.