Kohtuus kaikessa, myös joogassa

Jotenkin päädyin tilanteeseen, jossa toinen henkilö alkoi puolustaa kundaliinijoogaa ja ylistää sen hyviä puolia. En oikein tiedä miksi, ehkä hän luuli minun olevan eri mieltä. Hän ei suostunut dialogiin vaan halusi pitää puhetilan itsellään ja toistella uudestaan ja uudestaan, kuinka hienoa on, kun ihmiset tulevat yhteen ja tekevät harjoituksia yhdessä. Tuovat maan päälle palan taivasta, hän sanoi. Hän antoi ymmärtää, että kundaliinijoogaharjoitukset voivat jopa säästää ihmishenkiä.

En ollut eri mieltä. Mutta kovasti mietin, olisinko itse puhunut kundaliinijoogan puolesta yhtä kiihkeästi edes silloin, kun kiihkeimmin sen hyvää tekeviin vaikutuksiin uskoin. Uskon edelleen, älkää käsittäkö minua väärin. Edelleen ajattelen, että kaikkien olisi hyvä kokeilla kundaliinijoogaa, jotta saavat tietää, onko se heidän juttunsa. Mutta yhä selvemmin näen, että kundaliinijooga ei ole jokaista varten. Se ei pelasta kaikkia.

Yhä enemmän on alkanut kauhistuttaa ihmiset, jotka suhtautuvat kovin kiihkeästi tai ehkä jopa fanaattisesti johonkin asiaan. Se ei ole hyväksi kenellekään, oli asia mikä hyvänsä. Hyvän ja kannatettavan asian saa käännettyä ihan päälaelleen liian kiihkeällä omistautumisella ja fanaattisuudella.

Patanjalin Yoga-sutrissa listataan viisi yamaa eli rajoitusta tai sosiaalista käyttäytymisohjetta. Yksi niistä on Aparigraha eli omistamattomuus, ahneudettomuus tai kohtuullisuus – sitä on ilmeisen hankala kääntää vain yhdellä sanalla. Mutta jos tässä yhteydessä käännetään se kohtuullisuutena, se tarkoittaa, että ei ahnehdi yhtään mitään, ei edes hyviä tai tavoiteltavia asioita, kuten joogaa. Astangajoogan puolelta tästä kuulee toisinaan kertomuksia. Tarinoita siitä, kuinka joku on joogannut liikaa, ja mitä sitten on tapahtunut. Miten ulkonäkö on muuttunut niin, että joogaaja on alkanut muistuttaa syöpäpotilasta. Miten keho tai mieli eivät enää voi hyvin, vaan reagoivat liiallisiin harjoituksiin. Miten tasapaino puuttuu elämän eri alueilla.

Ehkä kysymys kuuluu, miten pala taivasta pysyisi meidän luonamme täällä maan päällä silloinkin, kun emme ole yhdessä ja joogaa. Miten löytää se pala taivasta esimerkiksi yksin, koronan takia näennäisen erillään muista? Ja miten elää Aparigrahaa, eli kohtuullisuutta ja kaiken omistamattomuutta, myös joogan.