Pyykkikone hajosi. Ensimmäinen ajatus oli, että nytkö jo. Pohdittiin sen korjaamista ja yritettiin etsiä kuittia, josta kävisi ilmi, koska me on se hankittu. Ei löydetty.
Sitten muistin, että kirjoitin blogiin pesukoneen hankinnasta. Aloin selata blogin ensimmäisiä vuosia. Ihmettelin kun ei löytynyt, kunnes muistin, että blogihan oli aluksi ihan eri paikassakin, Vuodatus-alustalla. Sinne siis, ja johan alkoi löytyä ensimmäisten vuosien postauksia. Löytyi myös tieto, että kone oli ollut meillä lähes päivälleen 10 vuotta kun se hajosi. Ja että myyjä lupaili sille juuri 10 vuoden ikää. Aika täsmälliseksi osoittautui arvio.
En juuri lukenut vanhoja postauksia, mutta otsikoiden perusteella ihan samat asiat ovat pyörineet arjessa ja mielen päällä viimeiset 10 vuotta, jotka blogi on ollut olemassa. Yllättävän hyvin muistin otsikon perusteella, mistä olin kirjoittanut, ja kaikki asiat tuntuivat olleen ihan just. Eli 10 vuotta ei ole tämän ikäisen ihmisen elämässä enää mitään, ehkä silmänräpäys.
Sekin yllätti, kuinka usein olen jaksanut kirjoittaa. Ilmeisesti ollut paljon sanottavaa, paljon enemmän kuin nykyään. Lukijoitakin oli, ja tosi usein kommentteja, pitkiä keskustelujakin siellä kommenttiosiossa.
Yhden jutun luin kokonaan, tämän, joka kertoo yhdeksästä asiasta luopumisesta. Ja juuri siitä huomaa, että on sen kirjoittamisen jälkeen jotakin tapahtunut. Nyt tuntuu ihan itsestään selvältä, että noista asioista joutuu luopumaan, ja selvältä tuntuu myös, millä tasolla se luopuminen tapahtuu, mitä se oikein tarkoittaa. Vähän jopa hymyilyttää, että sitä on pitänyt kovasti miettiä – se kun oikeastaan on yksi niistä luovuttavien listalla olevista asioista. Mutta niin se menee, tietäjät tietää, eikä silloin enää tarvitse pohtia ja pähkäillä, kun tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti