Hiilen hajua ja rakko

Tällaisilla ilmoilla, kun lämpötila lähentelee hellerajaa ja ilma on kosteaa, huomaa meidän kodissa ihan erityisen tuoksun: hiiltynyt hirsi. Tässä talossa on joskus ollut tulipalo, jolloin keittiön ja nykyisen vessankin hirret ovat hiiltyneet pinnasta. Hyvä ettei koko talo ole palanut maan tasalle. Mustien hirsien päällä keittiössä on kipsilevyt, eikä tulipalon jäljistä ole oikein mitään havaittavissa. Paitsi nyt taas kesän tullen tuoksu.

Eilen kävelin ison rakon vasempaan jalkapohjaan. Jalat ilmeisesti olivat vähän turvoksissa, ja jalassa vanhat, hyvin palvelleet kesäkengät ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Rakot hoidan aina niin, että työnnän neulan rakkoon terveen ihon kautta, eli noin puolen sentin päästä neula ihon alle, ja siitä kuljettelen neulan kärjen rakon sisälle. Sitten neula pois, ja rakon sisällä olevat nesteet näin syntyneen reiän kautta ulos. Joskus, jos rakko on suuri, joutuu ihotunneleita tekemään useita, eri puolille rakkoa. Koskaan ihoa ei saa puhkaista suoraan rakon kohdalta, vaan aina sieltä vierestä, sillä terveessä ihossa reikä kasvaa nopeasti umpeen tulehtumatta.

Viime kuussa Pariisissa saman jalan isovarpaan kynsi lähti puoliksi irti, kun kävelimme niin paljon. Eli kovilla on, jalka-raukka. Mutta eiköhän se toivu vielä.