Aika käy pitkäksi kesää kohti

Töissä huomaa niin itsestään kuin muistakin, että loma alkaisi olla jo paikallaan. Ei jaksa enää keskittyä työkoneen äärellä pitkiä aikoja kerrallaan. Paljon mukavampaa olisi palaveerata oikeasti tai sitten vaan istua kahvihuoneessa rupattelemassa joko työ- tai muista asioista. Olla sosiaalinen yksin puurtamisen sijaan. Tätä on nyt liikkeellä, ja tästä on ihmisten kanssa keskusteltu.

Lounaan jälkeen aika ei millään tuntunut etenevän, istuin koneellani enkä saanut juuri mitään tehtyä. No, katselin netistä kaikki vapaat työpaikat. Onhan sekin jo jotain. Ajattelin, että lähden hyvissä ajoin töistä pois, koska ei vaan tuntunut sujuvan työnteko. Odottelin, että kello tulisi vaikka puoli kolme, niin että voisin lähteä. Tai olisin minä voinut lähteä koska vaan, puoli kolme nyt sattui tuntuvan sopivalta ajalta. Vähän ihmettelin, kun huonetoveri lähti kotiin, sillä hän lähtee hyvin täsmällisesti neljältä käytännössä aina. Hetken päästä lähdin vessaan, ja katselin, että käytävän kellot on taas ihan sekaisin, ne näyttävät jo aika 17.20. Vessassa vasta tuli mieleeni, että mitäs jos. Ja niin se oli.

Minulla on töissä paristokäyttöinen herätyskello, josta katson ajan. Tietokoneen tai kännykän kelloa en oikein ymmärrä, vanhanaikaisen viisarikellon kellotaulusta hahmotan ajan yhdellä vilkaisulla. Digikelloa joudun pohtimaan hetken, että paljonko se nyt oikein on. Viisarikelloni oli alkanut jätättämään, se ei ollut enää ajassa, vaikka vielä se kävi. Varmasti olisin huomannut, jos se olisi pysähtynyt kokonaan.Kellon käynnin hidastumista en huomannut, luulin vaan että aika tuntuu pitkältä.

Pistin päivän nopeasti pulkkaan ja lähdin kotiin, nyt jo pahasti myöhässä ajoissa lähtemisestä.