Autoriksalla, taksilla ja skootterilla

Jotain pitää kirjoittaa myös intialaisesta liikenteestä. Kauheasti siitä ei kertynyt kokemuksia, mutta jotain kuitenkin – ja lähinnä tieliikenteestä. Raideliikenne jäi tällä kertaa kokematta, tai ainakin junat, sillä Delhin modernilla, mainiolla ja yllättävän vähäruuhkaisella metrolla ajelimme kyllä. Metron oli lähes lentokenttätasoinen turvatarkastus, jossa kaikki laukut läpivalaistaan ja ihmiset skannataan myös sillä käsivehkeellä. Intiassa miehet ja naiset tarkastetaan erikseen – miehet kaikkien nähtävillä ja naiset pienessä kopissa muilta näkymättömissä.

Käsittämättömintä oli liikenne Amritsarin keskustan kaduilla ja kujilla. Siellä me kuljimme enimmäkseen autoriksalla, sillä taksit olivat liian isoja ja kömpelöitä ahtaisiin tiloihin. Moottoripyörä tai skootteri olisi ollut paras ja näppärin menopeli, ja itse asiassa kerran skootterin kyytiin pääsinkin. Se oli huisin hauskaa! Lähinnä varmaan siksi, että kuski ei ollut ajanut Intiassa vuosikausiin. Hän oli varovainen kuski, eurooppalaiseen liikenteeseen tottunut, eikä ollenkaan sellainen huimapää kuin paikalliset.

Intiassa on periaatteessa vasemmanpuoleinen liikenne, mutta sitä sääntöä noudatetaan varsin joustavasti, varsinkin kaupunkiliikenteessä. Moottoritiellä kaikki näyttivät pysyvän omalla puolellaan tietä, mutta se saattoi johtua siitä, että moottoritiellä oli hyvin hiljaista. Liikennesääntöjä ei tarvitse osata montaa. Tai no, ehkä Delhin kokoisessa kaupungissa vähän enemmän kuin Amritsarissa. Mutta Amritsarin liikenne sujui mainiosti säännöllä, jonka mukaan pienempi väistää isompaa. That’s it. Ja tietenkin pitää muistaa, että lehmä on kaikkein isoin, sitä väistävät ihan kaikki armeijan ajoneuvoista lähtien.

Intialaisessa liikenteessä yksi merkittävin ero länsimaiseen verrattuna on se, että siellä ei koskaan katsota taaksepäin. Jos joku pyrkii ohitsesi, varoittaa hän siitä tööttäämällä torvea. Ja ne torvet soivat! Hyvänen aika sitä torvien toitotusta! Mutta torven soitto on siellä osa hyvää liikennekäyttäytymistä ja kuuluu asiaan.

Amritsarissa meidän vakituiseksi autoriksan kuljettajaksi päätyi Arjun. Hän päivysti meidän hotellin edessä, ja poimi meidät kyytiin useamman kerran. Hän vei meidät mihin halusimme ja jäi odottamaan, tai tuli noutamaan meidän tismalleen sovittuun aikaan. Hän antoi meille puhelinnumeronsa, joten lopulta soitimme aina hänelle, kun olimme lähdössä jonnekin. Paitsi kun menimme temppeliin klo 3 aamulla, silloin tilasimme taksin etukäteen. Ja se taksi olikin myöhässä 15 minuuttia – toisin kuin Arjun, joka ei myöhästynyt koskaan. Arjun myös ehdotti meille paikkoja, joissa voisimme vierailla. Hän löysi helposti tiensä siihen gurdwaraan, jossa hän ei ollut aiemmin käynyt ja johon hän ei siis entuudestaan tuntenut reittiä. Toivottavasti Arjunilla riittää asiakkaita myös jatkossa, sillä hän oli mitä parhain, ystävällisin ja huomaavaisin kuski.

Käveleminen Amritsarin ja Delhin kaduilla on ihan oma lukunsa, siitä ehkä joskus myöhemmin.