Kaikki apinan tuntee

Vanha viidakon sanonta väittää, että kaikki apinan tuntee, mutta apina ei tunne ketään. Tässä ei ole kyse siitä. Jostain muusta, mutta enpä tiedä mistä. Juttu menee niin, että olimme siipan kanssa helmikuussa Tukholmassa, ja kävimme pienessä, kivassa intialaisessa ravintolassa. Olimme ainoat asiakkaat, joten vaihdoimme muutaman sanan tarjoilijan kanssa. Hän pyysi anteeksi, ettei puhunut ruotsia kunnolla, vaan englantia. Meitä turisteja se ei haitannut. Elokuussa kävimme samassa ravintolassa uudelleen. Sama tarjoilija, joka jäi taas juttelemaan muiden asiakkaiden lähdettyä, sanoi muistavansa meidät. Mitä, miten ihmeessä?

Kävin sairaalassa, jossa odotin pääsyä sairaanhoitajan puheille. Ohi käveli lääkäri, jonka olin tavannut kerran, ehkä kolme kuukautta aiemmin. Hän tervehti ohi kulkiessaan niin kuin vanhaa tuttua, hetkeäkään epäröimättä.

Jotakin jännää tapahtuu, että näin perustavalliset ihmiset jäävät ihmisten mieliin. En tiedä mitä, mutta toivottavasti jotakin hauskaa. Itse asiassa luulen niin. Tuskin me mitään kauhuasiakkaita olemme.