Aamulla liikkeellä

Kaupungissa on usein viikonloppuisin erilaisia festivaaleja ja konsertteja ja muita tapahtumia. Lauantaiaamuisin, kun pyöräilen kaupungin keskustan läpi joogasalille sadhanaan, näen usein tapahtumien jäljet, ja usein myös viimeiset juhlijat. Niistä voi päätellä jotain myös tapahtumien luonteesta ja kohderyhmästä. Tänä viikonloppuna on meneillään festivaali, joka on suunnattu nuorille, ja jonka jäljiltä kaupunki on tosi siivottomassa kunnossa. Siksi valitsin eri reitin heti aamusta, ja kiersin koko keskustan. Siltikin sain väistellä kaikenlaista, ja keskustan laidoillakin oli tosi levotonta.

Joogasali sijaitsee vanhassa tehdasrakennuksessa, erilaisten yritysten ja taiteilijoiden työhuoneiden ja liikkeiden keskellä. Siellä ei siis asu ketään. Niinpä yllätys oli aamulla melkoinen, kun hissin lattialla kuorsasi pitkin pituuttaan nuori mies. Säikähdin. Meninkin portaita.

Sadhanaan ei tullut ketään. Koko kesän sadhanoissa on käynyt joku, mikä on ollut ihan älyttömän mukavaa. Mutta nyt, pitkästä aikaa, ketään ei tullut. Luin Japji Sahibin ja lähdin takaisin kotiin siipan viereen nukkumaan.