Syksyn
puuhat käynnistyvät pikkuhiljaa, tai toiset, kuten työ, aika ryminällä. Viime
viikolla alkoi jo minun viikkotunti joogasalilla. Toivottavasti ihmiset taas
löytävät sinne tiensä. Olin vähän kahden vaiheilla, että otanko viikkotunnin
tälle syksylle. Joogan ohjaaminen on ihan mahtavaa puuhaa, ja mielelläni sitä teen,
mutta empiminen johtui siitä, että syksy näyttää varsin täydeltä. Puuhaa
riittää, ei vähiten sen kaoottisen tilanteen takia, joka meillä töissä on
organisaatiomuutoksen takia. Ei mennä siihen asiaan, se tahtoo vähän nostaa
verenpainetta, mutta sen vaan sanon, että töissä ei mikään näytä toimiva nyt.
Ei mikään.
Nyt
sitten, kun kalenteri muutenkin täyttyy nopeasti, pääsi myös kundaliinijoogan
opettajamanuaalin käännöstyö alkuun. Joitakin sopimusasioita kansallisen
yhdistyksen kanssa on kesken, emmekä ole saaneet pääpaikalta vielä uutta,
uusittua manuaalia. Sen sijaan saimme tiedon mitkä kirjan luvut eivät muutu tai
muuttuvat vain vähän, eli mistä voimme aloittaa. Waheguru, kyllä sitä tietoa on
odotettukin!
Aloittelin
kääntämistä jotenkin ohimennen ja puolihuolimattomasti, ja ensimmäinen havainto
oli arvattava. Kääntäminen on vaikeaa! Sanoja ei voi useinkaan kääntää niiden
yleisen merkityksen mukaan, vaan pitää miettiä ja etsiä oikeita sanoja. Siihen
menee aikaa, joten käännös tuskin valmistuu ihan äkkiä, vaikka meitä on siinä
kolme kääntäjää hommissa. Mutta hiljaa hyvä tulee, mennään sillä.