lauantai 2. helmikuuta 2019

Yin-joogaa testaamassa


Sovin kaupunkiin muuttaneen tuttavani kanssa tapaamiseen yin-joogatunnille. Halusin käydä kokeilemassa kyseistä joogalajia vielä (yhdellä esittelytunnilla olen ollut, mutta en ”oikealla” tunnilla), ja tunnille on aina välillä mukava mennä jonkun toisen kanssa. Ja tunnin jälkeen kupposelle kaakaota.

Kaikkien muiden joogamuotojen kuin kundaliinijoogan kanssa on juuri se ongelma, että ne eivät ole kundaliinijoogaa. Ihan hyviä ja kiinnostavia varmaankin, mutta minä olen niin lajini löytänyt, että kaikki vertautuu siihen. Yin-jooga oli silti hyvinkin myönteinen kokemus. Tunti oli 75 minuutin mittainen, eikä siinä ajassa montaa asanaa ehditty tehdä, mutta tärkeämpää lieneekin se laatu eikä määrä. Näin olen ymmärtänyt.

Pitkissä venytyksissä alkoi juuri päästä mukaviin meditatiivisiin tiloihin, kun ohjaaja alkoi hätyytellä eteenpäin. No ei hän oikeasti mitään hätyytellyt, lempeästi ehdotteli. Mistään venytyksistä ei tullut liian syviä tai voimakkaita, ja siinä auttoivat kaikki ne välineet, joita käytimme tukena ja apuna. Varsinaista välineurheilua kyllä, mutta se on ihan ymmärrettävää. Mukavaa ja tarpeellista oli kyllä venytellä lantion aluetta, sillä se on se, joka kundaliinijoogassa tuntuu usein jäävän liian vähälle huomiolle ja huoltamiselle.

Joka tapauksessa voin lämpimästi suositella joogatreffejä, vaikka joogan aikana ei voikaan jutustella. Jälkeenpäin sitten. Tosin jutut sukelsivat heti aika deepille tasolle, kun keskustelu alkoi jumalasta. Toisaalta, mikä sen parempi aihe aloittaa.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Takaisin


Tai kyllä me tultiin reissusta takaisin jo pari päivää sitten, sunnuntai-iltana, mutta nyt voi jo vähän eritellä kokemusta. En kauheasti ala ruotimaan, mutta jotakin on kiva sanoa.

Ylipäätään reissu meni hyvin ja ilman vastoinkäymisiä. No, pieni pettymys oli se, että P-junat oli peruttu, eikä päästy paluumatkalla lentokentältä Tikkurilaan. Sitten vaan taksi alle, koska ei huvittanut myöhästyä junasta kotiin. Lontoo esitteli meille ehkä parhaita puoliaan, ajoittaisesta vesisateesta huolimatta. Hyvänen aika, linnut vaan lauloivat ja kukat kukkivat. Valkoisen tantran meditaatio oli Kensingtonissa, vain lyhyen kävelymatkan päässä meidän hotellista, joka oli Notting Hillissä. Molemmat olivat mitä miellyttävimpiä ja kauniita kaupunginosia, joissa oli helppo kävellä paikasta toiseen.

Itse meditaatiossa meitä oli noin 480 joogia. Järjestelyt toimivat hyvin, ja tunnelma oli tosi ystävällinen ja kiva. Ihmiset palasivat tauoilta ajoissa, eikä meditaatio venynyt vitkastelijoiden takia. Itse meditaatio oli suhteellisen lempeä siinä mielessä, että mitään hulluja käsien roikottamisia tai muita hankalia juttuja ei ollut. Voimakas se oli silti, ja kyllä neljä 62 minuutin ja kaksi 31 minuutin meditaatiota tehtyään tiesi meditoineensa. Itse asiassa ehkä raskainta oli pitää silmät auki ja pysyä hereillä, kun silmät ihan väkisin alkoivat lurpattaa ja painua kiinni. Tänä vuonna polvissa ei tuntunut miltään, ja oikea lonkkakin, joka aika ajoin kiukuttelee, oli yllättävän suopea.

Ihan meidän lähistöllä istui seurue suomalaisia opettajakoulutettavia. He olivat tosi mukavaa seuraa, vaikka vähän tuli tätimäinen olo kun seurasi heidän ensimmäisen valkoisen tantran meditaation jänskättämistä ja etenemistä. Ihania ihmisiä joka tapauksessa, toivottavasti he pysyvät joogapolulla. Ja jos eivät, toivottavasti he löytävät itselleen sopivamman polun kulkea.

perjantai 25. tammikuuta 2019

Lähdössä


Reppu on pakattu, ja tänään on lähtö valkoisen tantran meditaatioon Lontooseen. Vähän jännittää, vaikka samalla on varmuus siitä, että kaikki menee lopulta hyvin. Lontoo on vaan niin uuvuttava paikka, mutta toivottavasti tällaisella matkalla ei tarvitse niin paljon ottaa sitä haltuun. Meidän piipahdus siellä on tosi nopea, pitää olla jo maanantaina takaisin, eli palaamme sunnuntaina illalla.


Joogarintamalla on tapahtunut myös sellaista, että olen alkanut ohjaamaan tunteja. Ihan ikiomia tunteja minulla ei ole, vaan kaksi jaettua tuntia, yksi keskiviikkoisin ja toinen sunnuntaisin. Olen ohjannut kaksi keskiviikkotuntia ja yhden sunnuntaitunnin, ja tästä ne epäsäännöllisen aikataulun mukaan jatkuvat. Paljon on kiinni toisen ohjaajan työvuoroista. Paikka on jooga- ja hyvinvointila Kehräämö.



Ohjaaminen on edelleenkin tosi kivaa, se ei ole onneksi muuksi muuttunut. Tunneilla on käynyt ihmisiä, mutta enemmänkin mahtuisi. Jollakin tapaa yllättävää on ollut se, kuinka paljon myönteistä palautetta joogaajilta on tullut. Ymmärrän kyllä sen, että he eivät anna palautetta minulle joogaohjaajana, vaan joogalle ja sille, mitä se heille tekee. Mutta onhan myönteistä palautetta silti mukava saada ja ottaa vastaan, en sitä kiellä. Paras palaute on kuitenkin joogaajien loistavat ja hymyilevät kasvot tunnin jälkeen.