lauantai 20. toukokuuta 2017

Vanhojen muistelua



Tänään aamusadhanassa juolahti mieleen kesä 2011 jolloin ohjasin elämäni ensimmäisen kundaliinijoogaharjoituksen. Olin menossa syksyllä opettajakoulutukseen, ja sitä ennen, aamusadhanassa, toisen kundaliinijoogaopettajan huomassa, pääsin ohjaamaan joogaa. Sama ope ohjasi tänään meidän sadhanan, ja soitti saman sadhanalevyn kuin silloin, Mata Mandir Singhin levyn Sadhana Rocks. Siitä se kai mieleen juolahtikin. Mutta voi hyvänen aika, onko siitä tosiaan kohta kuusi vuotta aikaa. Miten se on mahdollista?

Muistan sen sadhanan vielä hyvin. Sen verran jännitti, että unohdin meidän alkumantran. Siis muistin hyvin, että sillä aloitetaan harjoitus, mutta yhtäkkiä en muistanut miten se menee. Noloa, mutta onneksi toinen opettaja auttoi alkuun. Harjoitussarja, jonka ohjasin, oli helppo valita, koska tein kyseistä harjoitussarjaa juuri silloin 40 päivän ajan. Osasin sen hyvin, ja pääsin tekemään sen yhdessä muiden kanssa.

Siitä se joogan ohjaaminen lähti. Ja jos oikein muistan, jo silloin kävin sadhanassa aina kun vaan pääsin. Tosin silloin sadhanoita ei täällä pidetty joka viikko, niin kuin nyt. Hassu juttu, miten sadhanaan ei koskaan kyllästy. Tai en minä ainakaan ole vielä kyllästynyt. Päin vastoin, siitä ei tunnu saavan tarpeekseen.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kierrätyksestä



Meilläkin alettiin kierrättää pakkausmuovia. Vihdoin, voisi hyvinkin sanoa. Tässä asiassa meidän kotitalous ei ole ollut mitenkään eturintamassa. Työkaverit ovat jo suhteellisen pitkään jakaneet kokemuksiaan muovin kierrättämisestä meidän kahvihuoneessa. Niiden kokemusten perusteella en ollut ollenkaan innokas alkamaan tähän ryhtymykseen, sillä homma ei vielä vaikuttanut oikein toimivalta. Mutta nyt, tai siis jokunen viikko sitten alkoi olla sellainen ääni kellossa, että oli ryhdyttävä toimeen ja perustettava muovinkierrätyspiste meidän keittiöön.

Nyt muovinkierrätyspisteen virkaa toimittaa paperikassi keittiön nurkassa. Vieressä on toinen paperikassi, johon kerätään kierrätettävät pahvit. Keittiön kaapissa on piste biojätteelle, lasille, metallille, ongelmajätteelle ja tietenkin sekajätteelle. Itse asiassa sekajätettä kertyy nyt ihan käsittämättömän vähän, kun sinne ei ole enää oikein mitään laitettavaa.

Muovijätettä kertyy helposti paljon. Näin kesäaikaan sen keräily toimii hyvin, kun muovit voi napata mukaansa ja marketin pihassa olevaan puristimeen, kun pyöräilee kauppaan. Nähtäväksi jää, miten homma hoituu talvella, kun ei huristella pyörällä mihinkään. Talvella kävellään usein lähimpään kauppaan, eikä sen pihassa ole keräystä. Voi siis hyvinkin käydä niin, että hukumme muovijätteeseen talvella. Tai että muovijätteen keräyspiste laajenee olohuoneen puolelle. Katsotaan nyt, miten homma saadaan toimimaan kesän jälkeen. Oletan, ettei muovinkeräyksestä luopuminen talveksi onnistu, kun sen kerran on aloittanut.

torstai 11. toukokuuta 2017

Harjoitusten muuttamisesta – taas



Olen viime aikoina, itse asiassa jo aika pitkäänkin, kipuillut sen kanssa, että näen koko ajan ympärilläni, niin lähellä kuin kaukanakin, ihmisten muuttavan kundaliinijoogaharjoituksia ja muokkaavan niitä. Se on yksiselitteisen kiellettyä. Jos kysymys on kundaliinijoogasta Yogi Bhajanin opetusten mukaan, joka on rekisteröity tavaramerkki, ei harjoituksia saa muuttaa. Asanoiden kestoja kriyassa saa lyhentää, jos sen tekee niin, että kestojen suhteet pysyvät samana läpi kriyan. Siinä oikeastaan kaikki, mitä saa tehdä. Ohje on täysin yksiselitteinen.

En oikein käsitä, miksi harjoituksia pitäisikään muuttaa. Nehän ovat täydellisiä sellaisina kuin ne ovat. Miksi täydellisyyttä pitäisi muuttaa? En keksi muuttamiseen muita kuin hyvin egoistisia syitä.

Joka tapauksessa sain jonkinlaisen rauhan asian kanssa, kun sain vihdoin muodostettua oman kantani siihen. Se menee näin: jos tehdään kundaliinijoogaa Yogi Bhajanin opetusten mukaan, ei harjoituksia pitäisi yhdenkään opettajan muuttaa. Kaikki muuttaminen on asiakkaiden eli ohjattavien harhaanjohtamista ja huijaamista. Se on ratsastamista rekisteröidyllä tavaramerkillä, sen maineella, vaikka sisältö ei sitten vastaakaan sitä, mitä tavaramerkki lupaa. Mutta jos kertoo avoimesti ja selkeästi, että kyse on jostakin muusta joogasta kuin kundaliinijoogasta Yogi Bhajanin opetusten mukaan, niin siitä sitten vaan. Kukin tehkööt mitä haluaa, ja joogan harjoittajat ottakoot vastuun siitä, kenen joogatunnilla käyvät ja mitä siitä saavat.

Ne, jotka kundaliinijoogaharjoitusten muuttamisen puolesta puhuvat, vetoavat siihen, että harjoitusten on muututtava sitä mukaa kuin koko ihmiskunta ja kaikki muukin muuttuu. Näin voi toki olla. Itse uskon, että Yogi Bhajanin rekisteröimä jooga kestää aikaa, eikä sitä ole juuri nyt tarpeellista muuttaa. Mutta kuka tietää, voin olla väärässä ja voi olla, että muutoksen aika tulee heti huomenna. Voi myös käydä niin, että juuri ne, jotka joogaharjoituksia muuttavat, vievät meidän henkistä kehitystä oleellisella tavalla eteenpäin samalla kun kundaliinijooga Yogi Bhajanin opetusten mukaan jää vain yhdeksi välivaiheeksi meidän polulla. Jos niin käy, otetaan se vastaan. Tässä vaiheessa ainakin minä haluan pitää kiinni Yogi Bhajanin harjoituksista juuri sellaisina, kuin hän ne meille antoi.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Kabala bhati vai tulihengitys



Toisinaan kundaliinijoogatunneilla näkee, että joku tekee kabala bhati –hengitystä, kun pitäisi hengittää tulihengitystä. Tai ei sitä näe, sen kuulee. Näiden kahden hengitystekniikan sekoittaminen ei ole varsinaisesti mikään ihme, sillä ne ovat monilta osin melko samanlaisia. Mutta kuitenkin ne ovat eri hengitystekniikoita, ja kun ohjeena on hengittää tulihengitystä, pitäisi hengittää tulihengitystä. Mutta miten ne kundaliinijoogaopettajat, jotka itsekin sekoittavat nämä kaksi, voisivat opettaa oikean hengitystekniikan ohjattavilleen.

Kabala bhati eli loistava pää –hengitys kuuluu hathajoogaperinteeseen, jossa sitä tehdään puhdistavana pranayamaharjoituksena. Toisin sanoen kabala bhati –hengitystä ei tehdä osana asanaharjoitusta, niin kuin tulihengitystä. Kabala bhatissa uloshengitys on aktiivinen ja voimakas niin, että uloshengitystä tehostetaan vetämällä vatsaa voimakkaasti sisään. Kun vatsa rentoutetaan uloshengityksen päätteeksi, sisäänhengitys tapahtuu automaattisesti. Kabala bhatille tyypillistä on siis vatsan liike sisään ja ulos.

Tulihengityksessä sen sijaan vatsalihakset ja koko vatsa pidetään suhteellisen rentona. Tylihengitys on hyvin virtaavaa ja vaivatonta, ja siinä sekä sisään- että uloshengitys ovat kutakuinkin yhtä pitkiä ja voimakkaita. Jos siis kuulosta siltä, että uloshengitys korostuu ja on sisäänhengitystä selkeästi voimakkaampi, on kyse todennäköisesti kabala bhati –hengityksestä. Tulihengitys tapahtuu meidän tärkeimmän hengityslihaksen eli pallean avulla. Pallea liikkuu vatsan ja rintakehän välissä ylös ja alas. Näin ollen tulihengityksessäkin pallea liikkuu ylös ja alas, mutta vatsa ei liiku sisään ja ulos. Vaan vatsa on rentona. Tulihengitys kuulostaa nuuskutukselta, tasaiselta ja virtaavalta nuuskutukselta, eikä voimakkaalta uloshengitykseltä, niin kuin kabala bhati.

Sitten on vielä bastrika-hengitys, jota käytetään ainakin hormonijoogassa. Se on myös hyvin voimakas hengitys, jossa vatsa liikkuu sisään ja ulos. En ole sitä juurikaan harjoittanut, joten parempi etten sano siitä muuta.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hajustusahdistus



Aamusadhanassa viereeni tuli joogaaja, joka käy sadhanassa aina silloin tällöin, ja sitten taas on pitkiä aikoja pois. Usein hän tuoksuu aika voimakkaasti jollekin hajusteelle, mutta tähän asti se ei ole minua häirinnyt. Nyt hän oli vaihtanut toiseen hajusteeseen, ja voi hyvänen aika miten voimakas tämä uusi olikaan. Japji Sahibin aikana alkoi yskittää ja aivastuttaa, ja haju ei vain pistellyt nenääni vaan tuntui myös suussa. Pystyin maistamaan hajusteen. Ei tehnyt mieli hengittää, mutta hengitettävä oli. Japji Sahibin alussa mietin, siirtyisinkö ennen fyysistä harjoitusta salin perimmäiseen nurkkaan, mahdollisimman kauaksi hänestä. Japji  Sahibin loppuessa asiaa ei tarvinnut miettiä enää ollenkaan, mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Siirryin toiseen paikkaa. Mikä helpotus olikaan hengittää taas hajusteetonta ilmaa! Aina hetkittäin haistoin hajusteen myös uudessa paikassani, mutta enimmäkseen en. Pystyin kuitenkin joogaamaan ja tekemään tulihengitystä vaivattomasti. Alkuperäisellä paikallani en varmasti olisi pystynyt.

Pidämme sadhanassa yleensä lyhyen, muutaman minuutin mittaisen tauon kriyan jälkeisen rentoutumisen ja mantrojen välissä, jotta ihmiset voivat käydä vessassa ja hakea juotavaa. Tauon aikana joogaaja lähestyi minua, ja pahoitteli paikkansa valintaa. Hän luuli että olin siirtynyt, koska minulla ei ollut tarpeeksi tilaa. Selitin suoraan mutta ystävällisesti, että kyse ei ollut siitä, vaan hänen hajusteestaan. Hän hämmästyi kovasti, ja myönsi, että hänellä saattaa olla liikaa hajustetta.

Sadhanan jälkeen hän lähti pois saman tien, eikä jäänyt kanssamme teelle ja rupattelemaan. Hän myös pyysi kaikilta anteeksi hajusteen käyttöään. Hän itse ei sitä enää haista, hän on tottunut siihen jo niin. Niinpä, niin siinä usein käy. Myös sen takia kannattaisi pitää hajusteettomia päiviä, jolloin hajuaisti alkaa taas reagoida tuttuun hajusteeseen. Muuten käy niin, että lisäämme joka päivä samaa hajustetta, vaikka se on jo tarttunut ihoomme ja kaikkiin vaatteisiimme, emmekä itse huomaa millainen hajupommi meistä on tullut.

Toistetaan siis vielä kerran: mahdollisimman vähän hajusteita joogatunnille! Itse käytän vain deodoranttia ja hajustettua hiusöljyä, jota ei valitettavasti saa hajuttomana, mutta jota ilman en oikein pärjää hiusteni kanssa. Turhat hajusteet siis pois, sillä ne eivät ainakaan helpota hengittämistä joogaharjoituksen aikana.