keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hauskaa itsenäisyyspäivää!

Nyt olisi oiva päivä juhlia ja iloita, joten älkää keskittykö liikaa sodan muistelemiseen. Sota on muutenkin niin tylsä juhlan aihe. Minun puolestani sen voisi unohtaa vaikka kokonaan.

Joka tapauksessa: Onnea Suomi!

lauantai 25. marraskuuta 2017

Pikkujoulukausi



Tänä aamuna, kun kävelin aamusadhanaan, lojui matkan varrella, märällä asvaltilla, nuori nainen pitkät hiukset kasvojen edessä. Ensimmäinen ajatus, joka vilahti mielessä, oli että onko mun pakko. Toinen ajatus oli, että on. Ei sitä siihen voi jättää. Nainen makasi kohdassa, jota oli vaikea nähdä ohi ajavista autoista, eikä häntä tosiaankaan voinut jättää siihen lojumaan.

Kyselin, onko naisella kaikki ok. Vähän tönin käsivartta, ja katsoin, että tuleeko nyrkkiä tai potkuja kohti. Ei tullut, kuului vain ynähdyksiä. Jatkoin sinnikkäästi. Lopulta nainen alkoi pyrkiä pystyyn, ja autoin häntä nousemaan. Hänen pankkikorttinsa ja muu omaisuus oli levähtänyt asvaltille, joten kokosin ne hänelle mukaan. Muuten hän olisi lähtenyt ilman omaisuuttaan. Hän oli niin humalassa, ettei saanut sanaa suustaan, eikä pystynyt sanomaan missä hän asuu. Mutta luottavaisin mielin jätin hänet kadun varteen, ja jatkoin matkaani. Ehkä olisi pitänyt tehdä vielä jotain, mutta ajattelin kuitenkin, että nyt hän on näkösällä, ja joku muu voi auttaa häntä eteenpäin. Parhaassa tapauksessa hän saa taksikyydin kotiinsa.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Vastaus on kyllä

No niin, nyt loppui se arpominen. Vastaus on kyllä. Olen menossa maaliskuussa Snatam Kaurin konserttiin, joka on niinkin lähellä kuin Helsingissä. Liput on.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Meditaation 21 vaihetta




Hyllyssä on jo pitkään ollut kirja, jossa käydään läpi kaikki 21 meditaation vaihetta. En ole vielä(kään) lukenut kirjaa, mutta olen selaillut meditaation vaiheita. Ne vaikuttavat hyvinkin tunnistettavilta, ja osasta on kokemusta. Vaiheet ovat seuraavat:

1. Harmistus (upset)
2. Ikävystyminen (boredom)
3. Ärsyyntyminen (irritation)
4. Turhautuminen (frustration)
5. Keskittyminen (focus)
6. Uppoutuminen (absorption)
7. Itsen kokeminen ja selkiytyminen (experience and crystallize the self)
8. Rasa (sana ”rasa” tarkoittaa perusolemusta, vaihe viittaa paranemiseen)
9. Ilahtuminen (delight)
10. Kohteliaisuus (politeness)
11. Nöyrtyminen (humility)
12. Mielen kohoaminen (elevation)
13. Hienostunut valaistuminen (graceful enlightenment)
14. Itsen ilmaiseminen, itsenä oleminen (express and be your self)
15. Läsnäolo kuin majakka (presence like a beacon)
16. Säteileminen kaikkialla (radiance everywhere)
17. Rukoileva rauha (prayerfull stillness)
18. Sanansaattaja (preacher)
19. Opettaja (teacher)
20. Viisas (sage)
21. Ääretön värähtely (infinite pulse)

Neljää ensimmäistä vaihetta katsomalla saa hyvän käsityksen siitä, miksi meditoimisen aloittaminen on niin vaikeaa. Mutta onneksi joka kerta meditoidessa ei tarvitse aloittaa ensimmäisestä vaiheesta ja käydä kaikkia läpi. Ja onneksi neljän ensimmäisen vaiheen kanssa ei välttämättä tarvitse takuta kovin pitkään, vaan siirtyminen seuraaviin vaiheisiin voi olla hyvinkin nopeaa. Tai sitten ei. Riippuu henkilöstä.

Nämä 21 vaihetta jakaantuvat kolmeen matkaan, mutta niistä en ole niin hyvin perillä, että osaisin sanoa enempää. Ehkä vielä joskus luen koko kirjan. Se olisi tarkoitus. Tosin se on kyllä aika paksu kirja… voi olla, että keskityn ennemmin meditoimiseen kuin kirjan lukemiseen.





sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Aika nopeutuu ja todellisuus ei kohdennu



Asiaan perehtyneet ihmiset sanovat, että aika on nopeutunut ja ilmeisesti nopeutuu edelleen. Oletteko huomanneet? Kyse ei ole vaan siitä, että kaikilla on kiire koko ajan ja kalenterit täynnä tekemistä. Ei, kyse on myös siitä, että aikaa on yksinkertaisesti vähemmän kuin ennen. Sellaisen arvion olen jostain lukenut, että vaikka vuorokaudessa on edelleenkin se 24 tuntia, nykyinen vuorokausi vastaa enää vain 16 tuntia siitä, mitä se on aiemmin ollut. Ei mikään ihme, että aika tuntuu jatkuvasti loppuvan kesken.

En tiedä johtuuko tästä ajan nopeutumisesta vai jostain ihan muusta, mutta viime aikoina myös todellisuus on tuntunut olevan vähän vinksallaan. Oletan, että kyse ei ole minun henkilökohtaisesta vinksahtamisesta, sillä muutkin ihmiset puhuvat ihan samasta asiasta. Viimeksi kanssajoogaaja kuvasi, miten todellisuus tuntuu siltä, kuin olisi kaksi samanlaista kuvaa, jotka eivät ihan asetu kohdalleen, yhdeksi tarkaksi kuvaksi. Minusta taas tuntuu, kuin toinen jalka tai jokin muu ruumiinosa, vähintäänkin pikkusormi, olisi jossakin toisessa, rinnakkaisessa todellisuudessa, mikä vaikeuttaa tässä todellisuudessa elämistä.

Tällaiset ilmassa olevat muutokset vaikuttavat meihin kaikkiin, vaikka ne ehkä havaitaan ja koetaan eri tavoin. Toiset ovat niille herkempiä kuin toiset. Ja sitten on vielä ne, jotka tietävät ja osaavat selittää, mitä oikein tapahtuu. Joka tapauksessa, kukaan ei pääse näitä muutoksia karkuun, joten hyödytöntä on edes yrittää. Parempi heittäytyä virran vietäväksi ja katsoa, mihin päätyy.

Kuulostaako hevisti hörhöltä? Niin minustakin.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Universumi järjestelee asioita (fb:ssa!)



Henkisellä polulla olevat ihmiset sanovat, että kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy kuvioon. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, niin se vaan menee. Mutta jostain syystä naurattaa ihan kamalasti se, että opettaja – tai itse asiassa opettajat, yksi ei näemmä riitä – ilmestyivät kuvioon facebookissa. No onhan se ihan kätevää ja miksipä ei. Kaikkihan sillä on, minäkin vihdoin ja viimein. Myös Universumi, joka järjestelee asioita ja ehkä myös jotain algoritmeja siellä. Mutta tarkkana saa olla, sillä Universumi lähetti yhtäkkiä hurjan vyöryn ystäväpyyntöjä. Onneksi suhtauduin niihin avoimesti ja raakkasin pois vain ne, jotka poseeraavat tuliaseiden kanssa, painonnostajat ja ne, jotka eivät anna itsestään mitään tietoja tai kuvaa. Vasta myöhemmin kävi ilmi, että joukossa oli kolme tärkeää ihmistä, joista ainakin kaksi haluaa auttaa minua eteenpäin omalla henkisellä polullani. Kaikesta vastustelustani, kiukuttelusta ja jumpittelusta huolimatta.

Vaikka nämä tyypit ovat lämpimiä, ihania ja pyyteettömiä ihmisiä, on kyyti välillä aika kylmää. Kun kerroin, että herään joka aamu viimeistään klo 4.30. tekemään oman harjoitukseni, paitsi lauantaiaamuisin, kun osallistun sadhanaan, oli vastaus tiukka. Herätä pitää viimeistään neljältä. Pitää meditoida mielellään 2,5 tuntia yksin, tosin kyllä vähempikin riittää. Ja vaikka minä kiukuttelen ja jumpittelen ihan riittävästi, tiedän myös, että heillä on todella, todella paljon opetettavaa minulle. Sen takia herätys on viime aikoina ollut viimeistään klo 3.30. ja joka ikiseen aamuun on sisältynyt 30–60 minuuttia meditointia yksin. Myös niihin aamuihin, jolloin osallistun sadhanaan.

Yllätys on ollut melkoinen, kun näiden aamuheräämisten ja meditoinnin myötä jo vuoden tai ehkä pikemminkin kaksi vallinnut väsymys on hälventynyt. Elämästä on tullut paljon kevyempää, eikä jatkuvaa taistelua hereillä pysymiseksi. Samalla tuntuu, että pitkä pysähtyneisyyden vaihe omalla henkisellä polulla on ottanut loikan eteenpäin. Todennäköisesti se pysähtyneisyyden tunnekin on vain harhaa, ja asioita on tapahtunut hiljaa ja hienovaraisesti, ikään kuin pinnan alla. Mutta nyt taas mennään niin, että välillä melkein hirvittää. Mutta mennään vaan.

Jotkin asiat hyväksyy ihan muitta mutkitta periaatteellisella tasolla, mutta sitten kun ne osuvat omalle kohdalle, hämmästyy. Yksi sellainen asia on ollut se, miten nämä tyypit lukevat kuvasta auraa ja persoonallisuutta ja edellisten elämien asioita ja kuka tietää mitä. Välillä myös iskee epäusko, että mitä ihmeen huijareita nämä oikein ovat, ja mitä he minusta haluavat. Mutta ei, maailmassa on vielä hyviä ihmisiä, jotka eivät huijaa vaan haluavat auttaa. Ja vähän surullista on se, että ihmisten hyvyyteen on niin vaikea uskoa, että pitää epäillä jokaista.