lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannuksen aamusadhana



Vähän oli epävarma olo siitä, että tuleeko kukaan juhannuspäivän aamuna sadhanaan. Päätettiin, että se joka tapauksessa pidetään, koska kaksi vakikävijää olivat ainakin tulossa. Ja tuli sinne muitakin, meitä oli yhteensä kahdeksan. Juuri sopiva sakki tälle aamulle. Mukana oli myös sellaisia, jotka eivät olleet koskaan aiemmin käyneet sadhanassa. Toivottavasti tulevat toistekin.

Joskus jää naurattamaan, kun sadhanaan tulee uusi tai uusia ihmisiä, ja heti sadhanan jälkeen he hehkuttavat silmät loistaen, kuinka mahtava olo ja he kyllä tulevat heti uudelleen. En tiedä mitä heille sitten tapahtuu, tuleeko kotona väsy vai mikä, mutta heitä ei näy enää koskaan. Olen nähnyt useammankin tällaisen tapauksen, ja aina jotenkin hymyilyttää. Ja aina silti jaksan toivoa, että juuri heistä tulee uskollisia sadhanassa kävijöitä, sillä onhan niitäkin. Mutta jos sadhanassa käynti olisi pelkästään mahtavaa ja helppoa, niin kaikkihan sitä tekisivät.

Tänään oli minun vuoro vetää sadhana. Harjoitussarjan valitseminen oli jotenkin tavattoman vaikeaa. Yleensä se löytyy helposti, liikoja miettimättä, mutta ei tällä kertaa. Onneksi sain eilen sentään rajattua vaihtoehdot kahteen mahdolliseen, jotka olivat vieläpä samassa kirjassa, joten tiesin aamulla lähteä sen kirjan kanssa paikan päälle. Kysyin kanssajoogaajalta, että kumpi, mutta ei hänkään osannut valita. Lopulta arvoimme, että kumpi. Varmasti meni ihan oikein sekin arvonta.

Hyvää juhannusta nyt sitten kaikille. Vai joko se on vietetty eilen?

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kesäpäivän seisauksen meditaatio



Kyllä kuulkaa oli taas niin mukavaa meditoida yhdessä. Aloitimme aamulla klo 6.00. ja klo 5.45. olin ihan varma, että kukaan ei tule paikalle. Mutta niin vaan tuli sali mukavasti täyteen. Kiitos ihanat ihmiset!

Teimme yhden vauhdikkaimmista kundaliinijoogan meditaatioista, jonka minä tiedän, kumarrusmeditaation jonka nimi on osuvasti Bowing Jaap Sahib. Kukaan ei lähtenyt tällä kertaa kesken pois, ja kaikki jaksoivat loppuun asti, vaikka melkein kaikki taisivat ojennella ja elvytellä jalkojaan välillä. Istuminen timantti-istunnassa, kantapäiden päällä, ja siitä kumarteleminen otsaa kohti lattiaa ei ole ihan kevyttä jaloille, kun hommaa tehdään 62 minuuttia.

Meditaation jälkeen osallistujat toivoivat lisää pitkiä meditaatioita arkiaamuihin. Well, well, katsotaan mitä voidaan asian eteen tehdä.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Hajamieli



Ei siitä nyt niin kauaa ole, kun vielä hämmästelin muiden, lähinnä itseäni vanhempien ihmisten tekemisiä ja toilailuja. Nyt ei enää tarvitse, vaan voi taivastella omaa hajamielisyyttään. Ja nauraa.

Huomasin tänään, että olen jo pidemmän aikaa pessyt pyykkiä huuhteluaineella. Sen piti olla nestemäistä pyykinpesuainetta. Puhdasta on tullut, eli ei se pesuaine näköjään mikään välttämättömyys ole. Ihan suotta mainostavat toinen toistaan parempia pesutehoja.


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Opettajien kanssa



Pienen ajan sisään olen osallistunut kahteen kundaliinijoogaopettajien tapaamiseen. Ensimmäisessä meitä oli paikalla kuusi, ja toisessa neljä. Johtopäätös taitaa olla se, että kundaliinijoogaopettajat(kin) ovat huikean kiireisiä ihmisiä. Ja ehkä kaikilla ei ole tarvetta tällaisille tapaamisille.

Pöytä katettuna neljälle Riihimäen Onnimannissa.
 
Tapaamisissa huomasin, että jotkut opettajat lähestyvät kundaliinijoogaa hyvin fyysisestä tai ehkä jopa fysiologisesta näkökulmasta. Se varmasti onkin luontevaa ihmisille, joilla on urheilutausta ja ammatti ihmisten fyysisen hyvinvoinnin parissa. Sitten on opettajia, jotka lähestyvät kundaliinijoogaa energeettisesti. He tunnistavat energiat ja ottavat ne lähtökohdakseen. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö hekin huomioisi asioiden fysiologista puolta, mutta sitä enemmän he keskittyvät energiapuoleen.

Mikä minun lähtökohtani kundaliinijoogaan sitten on? Ei kumpikaan näistä, se on selvää. Selvää jo senkin takia, että aina vähän hämmästyn tavatessani ihmisiä, joiden jutun lähtökohta on fysiologiassa tai energioissa. Kyllä minäkin ne molemmat tunnistan, hyvinkin, mutta niitä tärkeämpää minulle on kokemus. Minun lähtökohtani kundaliinijoogaan on kokemus, asioihin tutustuminen ja niiden käsittely kokemuslähtöisesti.

Mitä iloa sitten tällaisesta havainnosta opettajien välillä on. Enpä tiedä, mutta sillä voi olla jotakin tekemistä sen kanssa, kenen tunnilla joogan harjoittajat mieluusti käyvät. Kuvittelen, että näistä kolmesta lähestymistavasta (ja niitä voi toki olla enemmänkin, minä en vaan ole vielä huomannut) kotoisimmaksi joogan harjoittajat kokevat sen, joka sopii parhaiten heidän omaan ajatus- ja kokemusmaailmaansa. Ainakin minun rakkaimmat opettajani ovat myös kokemuksen korostajia lähestymistavassaan.