tiistai 19. maaliskuuta 2019

Keskustelemisesta vielä


Vietin iltapäivää kahden sukulaiseksi laskettavan, itseäni vanhemman naisen kanssa. Seura oli hyvää, mutta tällä kertaa huomioin ihan erityisesti heidän tapaansa keskustella. Sitä, mistä he puhuivat ja miten. Sen tiesin jo ennestään, että mistään syvällisistä aiheista heillä ei ole tapana puhua. Enimmäkseen keskustelu pyöri matkustelun, kulttuuritapahtumien ja julkisuuden henkilöiden ympärillä. Niistä minulla ei ollut juuri sanottavaa, mutta kuuntelin sujuvasti. Samalla mietin, kuinka hämmästyttävällä tavalla he puhuivat asioista oman minänsä kautta silti sanomatta itsestään juuri mitään.

Minulla on suuria ongelmia osallistua tällaisiin keskusteluihin. Yksi ongelma on se, että minua ei kuunnella. Lopetan puhumisen hyvin nopeaan, jos keskustelukumppaneista tulee sellainen tunne, että he eivät kuuntele mitä minä sanon. Puhuminen sellaisille ihmisille on ihan turhaa, yhtä hyvin voin olla hiljaa. Samoin, jos minulle tulee tunne, ettei ketään kiinnosta minun asiat tai mielipiteet, en minä niitä kenellekään tyrkytä. Ja sellainen tunne helposti tulee, kun sanomisiani ei kuunnella eikä minulta koskaan kysytä mitään. Kaiken tämän seurauksena he tuskin tietävät juuri mitään minusta, tai tuntevat minua. Ehkä he eivät menetä siinä yhtään mitään.

Taas kerran keskustelu siis liikkui kertakaikkisen kevyellä tasolla, enkä päässyt kaipaamaani syvällisyyteen. No, se oli odotettavissakin. Olen kovasti yrittänyt miettiä miksi kaipaan syvällisiä keskusteluja niin kovasti. En tiedä miksi juuri nyt kaipaus on niin suuri, mutta ylipäätään sellaiset keskustelut avartavat omaa ajattelua niin kovasti, että ne aika ajoin tekevät hyvää. Tuulettavat päätä ja antavat lisää pureskeltavaa omalle ajatustoiminnalle. Ne nyrjäyttävät omia, paikalleen juuttuneita ajatuskulkuja vähän eri raiteille. Sitä minä kaipaisin juuri nyt.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Small talkia syvemmälle


Jo jonkin aikaa on häirinnyt se, ettei kenelläkään ole aikaa. On työt, perheet, kissat, koirat, kesämökit ynnä muut, kellä mitäkin mutta kaikilla jotain, minulla yhtä lailla. Eikä siinä mitään, sellaista elämä on. Mutta se mitä huomaan kaipaavani, on aika kunnon keskusteluihin. Sellaisiin, joihin päästään kun on ensin puhuttu pois kaikki arkisen elämän asiat, oltu jo hetki hiljaa ja annettu juttujen hiipua, ja sitten päästy sellaisiin syviin keskustelun kerroksiin. Sellaisiin, joissa puhutaan ihan oikeista asioista – enkä nyt tarkoita, etteikö arkiset kuulumisen vaihtamiset olisi oikeita. Vaan toisella tavalla aitoja asioita. Joidenkin ihmisten kanssa niihin kerroksiin ei pääse koskaan, toisten kanssa niihin pääsee melko helposti. Mutta kaikkien kanssa se ottaa hetken aikaa, ihan jo senkin takia, että saa kuorittua arkisia asioita sivuun.

Että mistäköhän sellaisen tilanteen ja keskustelukumppanin saisi. Muutenkin on monesti sellainen tunne, että minä alan pohtia elämän tarkoitusta kun toinen haluaisi puhua säästä.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Vuosikokous


Lauantaina kokousti Suomen kundaliinijoogayhdistys, joten sinne piti sitten matkustaa. Mukava matka siitä tulikin, vaikka päivästä tuli pitkä, kun lähdin junalle suoraan aamusadhanasta. Oli minun vuoroni vetää sadhana, ja jännää oli se, että tuleeko sinne ketään. Jos ketään ei olisi tullut, ei kotiin olisi kannattanut enää palata, joten olisin tappanut aikaa oman aamuharjoituksen jälkeen junaa odottaessa. Mutta onneksi yksi aamuvirkku oli liikkeellä, ja pääsimme sadhanoimaan.

Kokouksessa erityisen mukavaa oli tavata muutama uusi ihminen. Kovin montaa meitä ei ollut paikalla, mutta sentään paljon enemmän kuin viime vuonna. Myös yhdistyksen hallitukseen on ilmoittautunut kiinnostuneita ihmisiä, mikä on hyvä merkki. Odotan innolla tulevaa kautta.

Jostain on myös pakko luopua, joten paikallisen joogayhdistyksen hallitustoiminnan jätin taakse. Jostain syystä, jota en osaa analysoida, tuli aika jättää aktiivinen toiminta siinä yhdistyksessä. Olen edelleen jäsen ja joissain jutuissa mukana, mutta en enää sihteerin ominaisuudessa. Ihan vähän haikealta tuntui, kun huomasin että minut on poistettu fb-sivujen ylläpitäjistä ja dropboxin käyttäjistä. Hyvä niin, vaikka se ihan vähän kirpaiseekin. Outoa olisi, jos näin monen vuoden ja kaikkien ponnistusten jälkeen ei tuntuisi missään.