Jouluun kuuluu ja joulun tekee kaikki
ihanat tuoksut, eikö vaan. Mausteet glögissä, pipareissa ja vähän kaikkialla, kaikki
ihanat herkut ja tuoksuva kuusi. Ai niin, ja hyasintti, tai hajusintti, niin
kuin sitä toisinaan kutsutaan. Niistä tulee oikea joulumieli, ja lapsuuden
joulut mieleen.
Minä olen viime aikoina päässyt työni
puolesta reissaamaan vähän junalla. Noilla työmatkoilla olen varmistunut siitä,
mikä on ehkä vastenmielisin haju, jonka tiedän. Se on pendoliino-junan jarrut.
En tiedä onko se ihan oikeasti oikeasti paha haju, vai liittyykö siihen hajuun
vaan niin paljon minun henkilökohtaista henkilöhistoriaa. Voi nimittäin olla,
että pendoliinon jarrujen hajuun yhdistyy se ankea aika elämässäni, jolloin kuljin
junalla töissä tosi ikävässä työpaikassa, olin raskaana ja voin pahoin.
Sen ovat takuulla monet joogan
harrastajat huomanneet, että harrastuksen myötä hajuaisti herkistyy, välillä
vähän turhankin herkäksi. Sama käy varmasti muillekin aisteille, mutta
hajuaistin kohdalla eron huomaa ehkä selvimmin.
Televisiossa haastateltiin naista,
jolla ei ollut hajuaistia lainkaan. Äkkiä ajatellen siitä ei ole paljonkaan
haittaa, mutta nainen kertoi siitä ikävästä puolesta, ettei hän huomaa oman
ruumiinsa hajuja, koska hän vaan ei haista niitä. Hän oli leikkauttanut kainaloidensa
hikirauhaset pois, mutta hän muistutti etteivät kainalot ole ainoa kohta, josta
ihminen voi erittää epämiellyttävää hajua. Eipä tullut tuo puoli hajuaistin
käytöstä heti mieleen. Aistin puuttuminen voi olla ihan selkeä sosiaalinen
haitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti