lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kesän kohokohta



Ihanaakin ihanampi sadhana taas tänä aamuna. Voiko niitä muunlaisia ollakaan? Ei nyt ihan heti tule mieleen yhtään sadhanaa, joka ei olisi tavalla tai toisella olisi ollut ihana. Paitsi jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin ehkä se opettajakoulutuksen kakkostason sadhana, jossa muusikot pitivät instrumenteillaan niin kovaa metakkaa, ettei mantraamisesta ja meditoimisesta tahtonut tulla mitään.

Jaoimme sadhanan niin, että kanssajoogaaja veti Japjin ja mantrat, minä kriyan. Siinä sai sekä vetää sadhanaa, että osallistua sadhanaan, eli kaksi huippujuttua kerrallaan. Ehkä jaamme jatkossa useamminkin tekemisiä, niin hyvä ratkaisu se oli.

Huomenna on kesän odotettu hetki käsillä, kun pakkaamme pyörälaukut ja pyörät ja lähdemme kohden rannikkoa. Ihan vähän jännittää, olenko ehtinyt ajaa tarpeeksi kilometrejä alle. Kesä kun on mennyt tähän asti johonkin ihan muuhun kuin pyöräilyyn. Jos harjoittelu on ollut liian vähäistä, ja pyöräloman päivämatkat liian pitkiä, tietää se rasitusvammaa johonkin kohtaan jalkaa tai jalkoja. Niistäkin on kokemusta, enkä millään välittäisi sellaisen kanssa ajaa, joten nyt yritän keskustella lempeästi jalkojeni kanssa, että ne suostuisivat nikottelematta tämän retken ajamaan.

Ei kommentteja: