Tänään
aamusadhanassa juolahti mieleen kesä 2011 jolloin ohjasin elämäni ensimmäisen
kundaliinijoogaharjoituksen. Olin menossa syksyllä opettajakoulutukseen, ja
sitä ennen, aamusadhanassa, toisen kundaliinijoogaopettajan huomassa, pääsin
ohjaamaan joogaa. Sama ope ohjasi tänään meidän sadhanan, ja soitti saman
sadhanalevyn kuin silloin, Mata Mandir Singhin levyn Sadhana Rocks. Siitä se
kai mieleen juolahtikin. Mutta voi hyvänen aika, onko siitä tosiaan kohta kuusi
vuotta aikaa. Miten se on mahdollista?
Muistan
sen sadhanan vielä hyvin. Sen verran jännitti, että unohdin meidän alkumantran.
Siis muistin hyvin, että sillä aloitetaan harjoitus, mutta yhtäkkiä en
muistanut miten se menee. Noloa, mutta onneksi toinen opettaja auttoi alkuun.
Harjoitussarja, jonka ohjasin, oli helppo valita, koska tein kyseistä
harjoitussarjaa juuri silloin 40 päivän ajan. Osasin sen hyvin, ja pääsin
tekemään sen yhdessä muiden kanssa.
Siitä se
joogan ohjaaminen lähti. Ja jos oikein muistan, jo silloin kävin sadhanassa
aina kun vaan pääsin. Tosin silloin sadhanoita ei täällä pidetty joka viikko,
niin kuin nyt. Hassu juttu, miten sadhanaan ei koskaan kyllästy. Tai en minä
ainakaan ole vielä kyllästynyt. Päin vastoin, siitä ei tunnu saavan tarpeekseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti