torstai 7. heinäkuuta 2022

Vapaat sielut


Kun olen touhunnut eri asioita kundaliinijoogaihmisten kanssa, ja viimeistään nyt, kundaliinijoogayhdistyksen puheenjohtajana, jäsenmaksuja karhutessa, ja vähän muutenkin, on alkanut näyttää siltä, että kundaliinijoogan pariin hakeutuu paljon ihmisiä, joille erilaiset käytännön asiat ja organisointi on vaikeaa. Tai vastenmielistä. Tai molempia, en tiedä. Oma joogaopettajani kutsuu heitä kauniilla nimellä ”vapaat sielut”, jotka ovat siis niin vapaita kaikesta maallisesta touhusta, säännöistä ja yhdessä sovitusta, että toisenlaisten ihmisten voi olla vaikea heidän kanssaan toimia. Esimerkiksi se, että he lupaavat tehdä jotakin, mutta unohtavat asian, tai muistavat sen mutta silti jättävät tekemättä, voi olla hankalaa yhteisten asioiden edistämisen kannalta.

Jotenkin olisin odottanut, että IKYTA:ssa eli kundaliinijoogaopettajien kansainvälisessä järjestössä olisi ainakin siellä koko järjestöä pyörittämässä vähän vähemmän vapaita sieluja. Sellaisia, joilta käytännön asiat sujuvat, sillä niitä heillä varmastikin on kädet täynnä. Olen kansallisen yhdistyksen asioiden puitteissa ollut tekemisissä henkilön kanssa, joka IKYTA:ssa vastaa kansallisista yhdistyksistä. Hän on vastaillut sujuvasti sähköposteihin ja jo aiemmin ehdottanut videotapaamista kanssani. Minulla ei juuri silloin ollut aikaa siihen, joten ehdotin sen tapaamisen lykkäämistä. Nyt kun kysyin häneltä taas jotakin muuta asiaa, hän ehdotti tapaamista uudelleen ja sanoi, että hänellä on ollut tavata kansallisten yhdistysten puheenjohtajat kerran vuodessa. Vastasin, että heinäkuussa sopii hyvin, silloin minulla on aikaa ja energiaa. Hän lähetti ehdotuksena muutaman ajankohdan, jotka sopivat hänelle. Vastasin, että yksi sopii minulle hyvin, tavataan silloin, ja kysyin alustaa, jonka kautta tapaisimme. Hän ei vastannut enää mitään. Kyseisenä päivänä lähetin hänelle viestin, että ei me nyt sitten varmastikaan tavata, koska en ole kuullut hänestä. Hän ei vastannut mitään.

Nyt sitten ihmettelen, että onko hänkin vapaa sielu, jonka huomio kiinnittyi jonnekin muualle ja samalla tämä asia jäi kesken. Vai mitä tapahtui? Sairastuiko hän, jäi bussin alle, vai mistä on kysymys. Harmillistahan tässä on nyt se, että olin jo alkanut odottaa tapaamista ja miettiä millaisia kuulumisia kertoisin meidän kansallisen yhdistyksemme tasolta. Mutta ei sitten.

Ei kommentteja: