tiistai 9. lokakuuta 2012

Aura ja sädekehä



Kundaliinijoogisen ajattelun mukaan meillä kaikilla tosiaankin on kymmenen kehoa. Fyysinen keho on tietenkin yksi. Ja sitten on ne negatiivinen mieli, positiivinen mieli ja neutraali mieli, joista kirjoitin jokin aika sitten. Edelleen yksi keho on meidän elektromagneettinen kenttä, jota myös auraksi kutsutaan.

Jo kauan enne kuin aloitin joogaamisen, lueskelin kirjoja jotka oli kirjastossa luetteloitu otsikon ”rajatieto” alle. Jossain niistä – en todellakaan muista missä – puhuttiin paljon aurasta, ja miten auran voi opetella näkemään. Parasta olisi ollut hankkiutua sellaisen ihmisen seuraan, joka näkee aurat, ja opetella hänen avullaan. Koska minun tuttavapiirissä ei sellaisia ihmisiä sattunut silloin vielä olemaan, tai ainakaan kukaan ei ollut tunnustanut, yritin opetella auran näkemistä omin päin. Tihruttelin ja toljottelin, mutta ei siitä tullut mitään. Aikani yritettyäni päätin, että aurat on ihan tyhmiä ja että ne saa minun puolestani olla.

Tässä jokin aika sitten olin tilaisuudessa kuunnella erään henkilön esiintymistä. En olisi itse ehkä huomannut mitään erityistä, mutta vieruskaveri sanoi näkevänsä puhujan auran. Minäkin aloin tihruttaa, ja niinpä olikin! Jostain syystä puhujan aura eli pieni valokehä koko hänen kehonsa ympärillä näkyi tosi selvästi. Kun minä sen huomasin, meni loput hänen puheistaan ihan ohi, ja minä keskityin vaan tihrustamaan auraa. Silmiin alkoi sattua. Jonkinlaista erikoista katsomista se auran näkeminen vaatii, ei auraa näe hyvin ihan suoraan ja tavallisesti katsomalla.

Saman huomasin joskus, kun yksi ihminen katsoi minun auraa ja sen värejä. (Mitenköhän niitä värejä sitten näkee?) Hän katsoi jollakin kummalla tavalla ikään kuin minun ohi, ja vähän niin kuin itsensä sisäänpäin. Siltä se minusta näytti.

Auraa ei pidä sekoittaa ihmisen sädekehään, joka on myös yksi kymmenestä kehosta. Sädekehä kulkee meidän pään ympäri, korvasta korvaan, ja sen voi helpoimmin nähdä ikoneissa ja muissa uskonnollisissa kuvissa. Niihin yleensä on sädekehä tehty näkyviin. Tosin vain pään sädekehä, sillä meillä naisilla on toinenkin sädekehä, joka kulkee rinnasta toiseen. Sitä en muista nähneeni missään kuvassa, ainoastaan pään sädekehän. Ehkä se toinen sädekehä veisi syntisten ajatukset pois oleellisesta, väärään suuntaan, en tiedä.

Auran ja sädekehän tehtävien eron ymmärrän jotenkin niin, että aura on meidän suojakilpemme. Se ei päästä kaikkea lävitseen, ja vahva aura suojaa esimerkiksi sairauksilta. Sädekehä sen sijaan on se, mitä me säteilemme ympäristöömme ja ulkopuolellemme. Se voi olla hyvyyttä ja kauneutta, tai sitten jotakin ihan muuta. Eli vaikka sädekehää ei silmillään näkisikään, jokaisen sädekehä on nähtävissä muullakin tavoin.

5 kommenttia:

Gian T kirjoitti...

Tekstejäsi on aina ilo lukea, kirjoitat niin selkeästi. Ja juuri tänään mietin, että onko tämä elektomagneettinen keho sama asia kuin aura, mutta nytpä sekin selvisi. Oishan minun pitänyt tämä jo tietää, mut enpä tiennyt...

Irene kirjoitti...

Mä en auroihin, enkä sädekehiin ole perehtynyt, mutta lasten parissa työskennellessä olen huomannut, että lapset aistivat aikuisesta jonkilaisen auran. Ryhmässäni oli 5-vuotias tyttö, joka pohti vanhempiensa avioeroa ja isoisänsä kuolemaa siten, että hän töksäytteli mulle sellaisia kommentteja, kuin: "Sun pitäisi olla jo kuollut" Olin tuolloin 45-vuotias. En ottanut nokkiini tytön puheistä, koska ymmärsin hänen käyvän läpi eron ja isoisän kuoleman aiheuttamaa surua. Meistä tulikin hyvät ystävät. Kerran tyttö piirsi mulle kuva tytöstä, jonka ympärillä oli värikäs sädekehä. Kun kysyin esittikö kuva häntä, hän sanoi piirtäneensä kuvan minusta. Hän nimitti kuvaa säteileväksi tytöksi. Ilmeisesti tämä pieni ystävä koki mun säteilevän värikästä valoa. Tuosta tapaukseta jäi hyvä mieli. <3

Lara kirjoitti...

Tosi mielenkiintoista luettavaa. Nyt pitääkin miettiä miten katson, kun haen auraa toisista ihmisistä. Ei siis suoraan toljottamalla. Toivottavasti mulla on vielä aikaa tarpeeksi jäljellä, että ehdin kokea tämän ihmeellisyyden. En nimittäin ole sitä kenestäkään nähnyt, vaikka olen siihen aika ajoin kovastikkin herkistänyt mieltäni. Mukavaa, että aukaiset näitä asioita meille blogisi seuraajille :)

Lara kirjoitti...

Ja wau ja wuh! Toi sädekehä-juttu oli tosi mielenkiintoinen. Tuota en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Ja vielä meillä naisilla kaksi. Ihanaa!!!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Gian T, en minäkään minia näistä asioista tiedä ennen kuin kirjoitan niistä. Opettajakoulutuksen lopputentissä olin tosi iloinen monesta postauksesta, sillä olin kirjoittanut asiasta ja tarkistanut kirjasta, että näinkö se menee.

Irene, lapset näkee niin paljon paremmin ja enemmän kuin monet meistä aikuisista. Kunnes lapsille opetetaan mitä on "oikeasti" olemassa. Hieno tarina.

Minulla oli joskus ystävä, jonka kanssa meillä aurat kolisi yhteen. Oli meillä molemmilla pitkät jalatkin, mutta ihmettelimme kun tuntui että toinen koko ajan potkii pöydän alla. Vähän selvitimme asiaa ja totesimme, että tunsimme toistemme jalat jo monta senttiä ennen kuin ne varsinaisesti koskivat toisiinsa.

Kiitos Lara. Jooga herkistää näkemään monia sellaisia asioita joita ei ole aiemmin nähnyt, niin auroja kuin muutakin. Voit testata auran näkökykyäsi katsomalla jonkun päätä kun hän on vaaleaa taustaa vasten - eikä tiedä mitä tiirailet.