Mistäs sitten pitäisi kirjoittaa kun kaikki
kymmenen kehoa on enemmän tai vähemmän käsitelty. Ja oma elämä on niin tylsää,
ettei siinä tapahdu mitään, ei ole paljon kirjoittamista. Oikeastaan elämä keskittyy nyt siihen, että jaksan
viimeiset viikot töissä ennen joululomaa. Lasken jo päiviä; matkustuspäiviä on
enää kahdeksan ja siihen etäpäivät päälle.
Viikon päästä saa jo ripustella
jouluvalot ympäri taloa. Ihanaa, nimittäin pimeys alkaakin olla aika
läpitunkematonta. Tietenkin valot voisi laittaa jo aiemmin, mikään ei sitä estä.
Mutta kyllä minä kuulun niihin perinteen vaalijoihin, jotka tekevät tämän asian
ajallaan eivätkä yritä hinata adventtiajan aloitusta koko ajan aikaisemmaksi.
Joulutorttuja olemme siipan kanssa
syöneet jo. Niitä kaupassa paistettuja, ne ovat aivan hyviä. Meillä on tapana
juoda viikonloppuisin, sekä lauantaisin että sunnuntaisin yhdessä päiväkahvit
ja syödä kahvin kanssa pullaa tai muita leivonnaisia. Siippa juo kahvit ja
ottaa usein konjakin siihen kyytipojaksi. Minä juon teetä ja syön pari
ruisleipää. Ja sitten ne makeat päälle.
Voi hyvänen aika, nyt alkaa oikein
itseänikin naurattaa kun luen kuinka vauhdikasta ja tapahtumarikasta meidän
elämä on. Mullistavinta on pullien vaihtuminen joulutorttuihin. Hah! Mutta
kyllä se tästä kevättä kohti taas toisenlaiseksi muuttuu.
5 kommenttia:
Anteeksi Loomis ja Terhi, onnistuin vahingossa poistamaan kommenttinne! Voi ei! Anteeksi, ei pitäisi painella mitään ylimääräisiä nappeja. Tallessa on oma kommenttini teidän kommentteihin, se tässä:
Hyvä, sangat ja joogafestarit kirjattu muistiin aiheiksi. Ehkä jotakin myös kotiharjoittelusta.
Terhi, musta on hienoa ja tärkeää että teet aamuisin JOTAKIN. Toinen asia sitten on, olisiko vielä järkevämpää tehdä jotakin muuta kuin mitä olet tehnyt. En osaa oikein sanoa tähän mitään. Paitsi sen, että kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin kanta oli selvä: kundaliinijoogaharjoituksia ei pidä sekoittaa minkään muun joogamuodon harjoituksiin.
Jos teet kundaliinijoogaharjoituksia kotona, niin vedä ne Ong Namot alkuun, ja päätä harjoitus kolmeen pitkään Sat Namiin. Aina :) Kun sen tekee joka kerta niin sitten niitä ei enää unohdakaan, niin kuin tahtoo aluksi käydä.
Sen Sat Nam polvi-istunnassa -jutun nimi on Sat Kriya. Kriya tarkoittaa aina ihan kokonaista harjoitussarjaa, eli tämä on itsessään kokonainen, täydellinen harjoitus (vaikka onkin usein upotettuna pidempiin harjoitussarjoihin). Sikälikin se sopii aamuun oikein hyvin; lyhyt mutta tehokas.
Rupesin miettimään hiljaisuutta ja ei-hiljaisuutta. Kun aina kuulee, että kannattaa meditoida, jotta pää ja ajatukset rauhoittuisivat, että pystyisi keskittymään ... johonkin, mihin pitäisi pystyä keskittymään. (Tästä varmaan huomaa, etten meditoi, paitsi sen mitä nyt joogatunneilla joutuu :).)
Hiljaisuus ei ole minulle muuten ongelma, paitsi pitkällä hölkkälenkillä. Mitä suurempi kakofonia päässä, sitä paremmin lenkki kulkee. Mitä vähemmän ajatuksia, sitä tylsempi lenkki ja sitä enemmän mä keskityn kropan vaivoihin. Ja samalla ihmettelen, että mitä iloa voi olla ajatuksista tyhjästä päästä.
Tämä on itse asiassa konkreettinen kysymys: Mitä iloa on ajatuksista tyhjästä päästä?
Toisaalta, tunnen kyllä sellasia hetkiä, kun elämä ympärillä menee niin kovaa ja pitää meteliä, että tuntuu, etten mä kuule omia ajatuksiani. Mutta sen ongelman saa ratkaistua paljon helpommin.
Mulle olis paljonkin iloa ajatuksista tyhjästä päästä: saisin nukuttua paremmin... Eilisenkin illan pyörin aika tehokkaasti sängyssä kun "muutama" ajatus pyöri päässä - ei auttanut sekään, että en tuijottanut tietokonetta kuin vähän aamuapäivällä. No, toisaalta, kun tiedän että aamulla ei tarvitse lähteä töihin, nukun paremmin.
Mua kiinnostaisi sellainen ihan triviaali asia, mutta täällä kehtaan sitä kysyä, kun olet avoimesti muutenkin kirjoitellut. Millä perusteella kundaliinijoogaopettajat saavat jooganimensä ja tarkoittaatko ne jotakin?
Ei henkinen nimi ole ollenkaan triviaali asia :) Hyvä, kiitos vinkistä.
Lähetä kommentti