Aiemmin olin suunnitellut, että ohjaan
tämän viikon kahdella joogatunnilla saman teeman harjoitukset, ja niihin läheisesti
liittyvät meditaatiot. Tiistain tunti menikin suunnitelmien mukaan, mutta eilen
meni suunnitelmat uusiksi, koska oli niin kuuma. Ajatus viuhtomisesta ja
tulihengityksestä ei tuntunut ollenkaan hyvältä, joten vaihdoin suunnitelmat
lennosta. Kaivoin esiin mukavan rauhallisen harjoituksen, joka kohdistuu
lymfajärjestelmään, ja ohjasin sen. Ihan tunnin aluksi teimme vielä sitali
pranayamaa, joka on viilentävä hengitys.
Sitä minä en käsitä ollenkaan, että
ketkä jaksavat näin lämpiminä päivinä käydä erilaisissa lämpöjoogissa. Tai no,
miten minä voisin sen käsittää, kun en oikein ymmärrä koko lämpöjoogaa kelistä
riippumatta. Se ei selvästikään ole minun juttu, mutta käyköön ne, jotka siitä
nauttivat.
Muuten on vähän laiskanpulskeaa tämä
elämä, nautinnollista. Työhakemukset vetävät yksi toisensa jälkeen vesiperän,
ja se vähän hirvittää vaikka yritänkin pysyä mieli hyvänä ja rauhallisena.
Vähän sellainen fiilis on myös, että katsotaan taas vasta kesän jälkeen niitä
työasioita.
4 kommenttia:
Joo, tee niin, että unohdat työnhaun, niin se (työ) saattaa pamahtaa eteesi sitten ihan yllättäen! Mukavaa kesää!
Ei Suomessa oikein edisty mikään kesällä, valitettavasti...siinäkin mielessä työnhaku voi olla vähän hankalaa. Minä olen kyllä osuuteni lämpöjoogista nauttinut, mutta myönnettäköön - ei se nyt ole ihan se oma juttu. Mutta kyllä se toki rentouttavaa on, ja niin kuin yksi yin-ope sanoi, vaikka periaatteessa yin-tunti pitäisi vetää huoneenlämmössä, meillä huoneenlämpö voi talvella tarkoittaa kylmää ja vetoisaa, silloin lämmittäminen on paikallaan. Kun nyt ihmetellään näitä eri suuntauksia, itseni on vähän vaikea ymmärtää puistojoogaa. Siis aurinko paistaa silmään, voi tulla pistos (ötököiltä ja auringolta), alusta ei ole tasainen, mutta kakkainen. Valivali. Tämä ruikutuslista koskee siis ajatuksiani hatha-perinteen joogasta puistossa. Mutta voi miten ihana ajatus on kundaliinijooga katoksen alla, järven rannalla. Minun on pitänyt jo parina kesänä lähteä Siri Adi joogastudion joogateltassa käymään, mutta jotkut jutut vaan pysyvät suunnitelmina...no ehkä tänä kesänä. Laiskanpulskeita päiviä :).
Voi vitsi, vähän vaikea unohtaa, mutta yritän. Ehkä se kohta alkaa sujua. Ihanaa kesää sinullekin!
Täytyy myöntää, että puistojooga on kutsunut minuakin juuri niin vähän, että en ole koskaan sitä kokeillut. Ihan samanlaiset ajatukset, varsinkin alustan suhteen. Jotenkin luontevalta tuntuisi joogata edes jollakin tavalla rajatulla alueella - olkoon se sitten vaikka se katos, joka rajaa - eikä ihan vaan keskellä jotakin puistoa. Eikö ne yhteiset energiatkin katoa taivaan tuuliin, jos ei ole mitään alkua tai loppua sillä yhteisen olemisen tilalla.
En tiedä, voin olla ihan väärässäkin.
Lähetä kommentti