Kyseessä on yhden sortin kyykky, jossa kyynärpäät asetellaan nojaamaan polvien sisäsyrjiä vasten, ja kämmenet rukousmudraan niin että peukalot nojaavat rintalastaan. Polvet siis aukeavat aika leveään asentoon sivuille päin. Kantapäät ja koko jalkapohja lepää alustaa vasten, jos se on mahdollista. Kuitenkin eräillä meistä, allekirjoittanut mukaan lukien, kantapäät pysyvät ilmassa. Se ei haittaa, mutta jos asento tuntuu hankalalta tai epävakaalta, kannattaa kantapäiden alle laittaa tyyny tai rullattu joogamatto, tai jotakin muuta. Asennon on tarkoitus olla mahdollisimman mukava ja tukeva.
Viivyn asanassa 2-3 minuuttia joka aamu. Hengittelen syvään, ja kuulostelen jännityksiä, joita yritän kehosta samalla rentouttaa. Samalla tunnustelen tasapainoa. Yritän päästä tilaan, jossa vaan lepään asanassa.
Sellaisen vaikutuksen olen huomannut, että on helpompi kävellä. Lonkka ja reidet eivät kiristä tavalliseen tapaan, vaan ihan tällä yhdelläkin asanalla saan rentoutta lantion seudulle, minkä seurauksena askel pitenee. Kävellessä eron huomaa, mutta todennäköisesti lantion rentous vaikuttaa tosi moneen muuhunkin asiaan. Tämä asana pysyy edelleen osana aamuharjoitusta.
2 kommenttia:
Tässä on muuten taito jonka kaikki intialaiset tuntuvat osaavan noin vain, kun taas useimmat eurooppalaiset eivät sitä tunnu osaavan. Pohdiskelimme tätä ilmiötä viimeksi perinteisen intialaisen kathak-tanssin oppitunnilla: liittyisiköhän ilmiö jotenkin siihen miten eurooppalaisten mielestä intialaisilla on yleensä lättäjalat, kun taas intialaisten mielestä heidän jaloissaan ei ole mitään vikaa, päin vastoin länsimaalaiset jalkaterät eivät taivu yhtä notkeasti kuin intialaiset.
Minä muuten ihme kyllä länsimaalaisesta ruumiistani huolimatta taivun istumaan noin, ainakin silloin kun en ole raskaana, ja viihdynkin kyykyssä hyvin!
Rouva K, tuo on hyvä jooga-asento myös raskaana oleville, mutta vain mikäli kohdunsuu ei ole alkanut liikoja lyhentyä tai ei ole liitoskipuja.
Sen, että minun kantapäät eivät ylety lattiaan asti, veikkaisin johtuvan turhan kireistä akillesjänteistä ja nilkan lihaksista ylipäänsä. Eikä apua ole siitä, että minulla on vähän lättäjalan vikaa.
Sen sijaan siippa, joka ei joogaa, asettuu aika usein kyykkyyn koko jalkapohja lattiaa vasten kun hän puuhastelee lattialla jotakin. Hän viihtyy siinä asennossa pitkähköjäkin aikoja, puuhiinsa uppoutuneena. Välillä olen (aavistuksen kateellisena, kenties) miettinyt, että onko asento hänelle luonteva vain siitä syystä, että hänellä on löysät nilkat jotka pyörähtävät ympäri elikkäs venähtävät helposti. Minulla on tietenkin sellaiset "normaalin" jäykät nilkat kuin pitääkin ;-)
Lähetä kommentti