Tänään oli taas aamusadhanan vuoro.
Minulta on jäänyt pari viikkoa väliin niin, että en ole päässyt osallistumaan.
Sen kyllä huomasi. Mantroissa ääni oli ihan kummallinen, se pätki eikä toiminut
ollenkaan luotettavasti. Viimeisen mantran toistamisesta ei tullut yhtään
mitään, kun piti itkeä oikein kunnolla.
Kun tulin sadhanan jälkeen kotiin,
siippa oli ahkerana puhdistamassa vessan lavuaarin viemäriä. Tai siis sitä
putkea lavuaarista lattiakaivoon. Se oli täyttynyt kummallisesta töhnästä ja
pitkistä hiuksista, eikä tahtonut vetää enää kunnolla.
Muistan vielä oikein hyvin, kuinka
seurustelumme alkuaikoina siippa teki saman homman minun kämpässäni. Hän oli
yökylässä, ja siihen aikaan siippa heräsi aamulla aikaisin kun taas minä nukuin
myöhään. Hänellä oli käynyt aika pitkäksi, joten hän oli alkanut putsaamaan
lavuaarin rööriä. Huomaavaisena ihmisenä siippa asetteli putkesta löytyneet
töhnät vessan lattialle, vessapaperin päälle, ihan minua varten. Hän ajatteli,
että saatan haluta nähdä mitä putkesta löytyi. Kun heräsin, siippa esitteli
löydöksensä, joista minä en sitten loppujen lopuksi ollut ihan kauhean
kiinnostunut. Mutta pidin hänen huomaavaisuuttaan äärimmäisen herttaisena ja
rakastettavana, sillä olisin ihan hyvin voinut olla kiinnostunut niistä
töhnänäytteistä. Tänään siippa oli heittänyt töhnät roskikseen, sillä hän
tuntee minut ja kiinnostukseni kohteet jo paremmin kuin silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti