perjantai 19. joulukuuta 2014

Me käymme joulun viettohon

Pako maasta, taas kerran. Ja rutiineihin kuuluu sen verran hidas matkustaminen, että ensimmäinen yö vietetään vielä kotimaassa, lentokenttähotellissa. Koska emme asu erityisen lähellä lentokenttää, ja lento lähtee yleensä joko tosi aikaisin aamulla tai vain anivarhain, on mukavampi laskeutua lomalle vähitellen. Lisäksi matkustaminen, joka on joka tapauksessa raskasta ja väsyttävää, jakaantuu näin kahdelle päivälle eikä käy siksi niin pahasti voimille.

Veimme matkalaukut jo terminaaliin, eli meidän ei tarvitse aamulla enää huolehtia niistä. Lehtokin lähtee vasta kahdeksalta, eli ehdimme hotellin normaalille aamiaiselle, joka alkaa kuudelta. Sitä aikaisemmin on tarjolla suppeampi varhaisaamiainen aikaisin lähteville. Koska meidän arki on aika vaatimatonta, kuuluu lomiin pieniä ylellisiä asioita. Yksi niistä on se, että tässä hotellihuoneessa on sauna. Saunoimme siis, ja söimme alakerran ravintolassa. Ihan kohta minulle tulee noutaja, tunnen jo kuinka silmiä alkaa painaa ihan jo sekin, että syksy on onnelisesti takana ja loma edessä. Kohta onkin sitten jo kevät.

Oikein ihanaa joulua kaikille. Rauhaa ja lepoa. Muistakaa kohtuus kaikessa, ja sitten kun olette syöneet ihan liikaa, jooginen konsti eli timantti-istunta, joka helpottaa ylensyöntiä ja ruuansulatusta jo muutamassa minuutissa.

8 kommenttia:

Sirppu kirjoitti...

Unohdinkin kysyä, mihin päin olette tänä jouluna matkaamassa. Sen kuulenkin ehkä sitten myöhemmin! Hidas lähtö kuulostaa ihanalta. Monesti lähteminen menee sellaiseksi häsäämiseksi, että sitten vasta lentoaseman penkissä pysähtyy ensimmäistä kertaa kuulostelemaan, että miltäs se matkalle lähteminen tuntuu ja missä ylipäänsä jotenkin mennään. Voisi olla hyvä idea tällainen hotelliyö kentän lähellä meillekin. Puolisolla kun on tapana hommata varhaisia lähtöjä - niistä kun tulee hänelle mukavasti sellainen matkantunnelma. Ja tuleehan se vähän minullekin. Mukavaa ja ihanaa matkajoulua teille!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kiitos Sirppu. Ihan ehdottomasti suosittelen kaikille yötä lentokenttähotellissa. Kun seuraa hintoja, voi vähän kalliimmasta lentokenttähotellista saada ihan edullisesti huoneen.

Nyt me ollaan jo Kanarian saaristossa, saari on tänä vuonna Lanzarote. Olemme vuokranneet auton, ja polkupyörät, jotka toimitetaan meille hotelliin maanantaina. Siinä tärkeimmät, lisää raporttia seuraa myöhemmin. Nyt on mentävä purkamaan matkalaukku :)

Sat Miter kirjoitti...

Oikein ihanaa joulua sinnekin - ja talvipäiväntasausta.

Täytyy kertoa (en tiedä olenko koskaan sanonut sitä sinulle, mutta jostain syystä mielessäni miellän sinut eräänlaiseksi mentorisi - varmaan juuri siksi kun blogisi on ollut se ensimmäinen paikka, mistä olen saanut neuvoja kundaliinijoogan suhteen. Tässä siis pikaperustelut sille, että haluan jakaa tämän asian kanssasi.), että kävin nyt vihdoin sadhanassa. Ja kumma juttu, en pitänyt siitä ollenkaan sillä tavalla kuin olin kuvitellut, että pitäisin! Itse jooga tuntui hämmästyttävän hyvältä siihen aikaan, mutta ne mantrat...
En ole oikeastaan koskaan pitänyt musiikista mantrojen taustalla. Toki joskus kuuntelen mantramusiikkia, mutta en meditoidessani. Mielessäni olen yhdistänyt mantrat ja meditoinnin samaan kasaan. En vain saata saavuttaa meditatiivista mielentilaa, jos mantraa pitäisi "laulaa", minulle monotoninen tasatoisto on se mikä toimii. Eli siis...sadhana ei ollutkaan minulle meditatiivinen kokemus, ja se on pikkuisen pettymys.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kyllä minun kanssa saa jakaa asioita ilman perustelujakin :) tosin saa perustellakin. Vai mentori, huh. Eikun oikeasti neuvon kaikkia ihan tosi mielelläni, jotka vaan kysyvät ja joille osaan jotakin sanoa.

Hienoa, onneksi olkoon, ensimmäinen sadhana takana! Toivottavasti niitä tulee vielä monen monta.

Ei sadhanassa tarvitse pitää mistään. Niin kuin ei missään joogaan liittyvässä. Pidänkö minä harjoituksista, jotka kohdistuvat vatsakeskukseen? No en todellakaan! Silti niitäkin on tehtävä, eikä sillä ole väliä pidänkö minä niistä, vaan oleellista on mitä ne tekevät minulle. Ihan samalla tavalla on merkityksetöntä, miten haluaisit matrat toistettavan. Tärkeintä on se, mitä mantrat sinulle tekevät, niiden toistamisen tavasta riippumatta. Ja siitä riippumatta, miten syvässä meditatiivisessa tilassa olit. Mantrat toimivat joka tapauksessa.

Olet ladannut aika paljon ennakko-oletuksia ja -odotuksia sadhanalle (ja itsellesi) jos olet odottanut pääseväsi syvään meditatiiviseen tilaan ihan ensimmäisessä sadhanassasi.

Itse asiassa nuo ennakko-odotukset ovat sellainen asia, jota minä pääsen työstämään aika usein. Haluaisin että sadhana menee näin ja näin, ja minulla on ihanaa. Sitten kun se ei menekään niin, alkaa kiukuttaa. Ja koko sadhana menee kiukutteluun, jos en saa päästettyä siitä kiukuttelustani ja otettua kiitollisena vastaan sen, mitä kulloinkin annetaan. Oli se sitten kiukuttelun työstämistä, tai mitä vaan.

Minun ensimmäinen sadhanani meni ihan vallan siihen, että seurasin mitä siellä tapahtuu, mitä tehdään seuraavaksi. Yleiseen ihmettelyyn taisi mennä toinen ja vielä kolmaskin kerta.

Eli ei muuta kuin ennakko-odotukset hiiteen, ne ovat monesti vain haitaksi, ja uudestaan sadhanaan.

Hyvää talvipäivänseisausta kaikille, se tosiaankin on tänään!

Sat Miter kirjoitti...

Saatanpa vielä mennäkin. Mutta onko siellä aina sitä musiikkia? Mitä ehkä tarkoitin, on se, etten pidä siitä, että musiikki määrää miten mantraa toistetaan. Toisaalta, eihän niitä sadhana-levytyksiä ole loputtomasti, ehkä jos ne tulevat tutuksi, se ei enää niin häiritse. Ja toisaalta, olen täällä elämässä joogasalin ulkopuolellakin hyvin herkkä-aistinen, äänien ja kaiken suhteen - ärsykkeet vaikuttavat minuun ihan eri tavalla kuin vaikka perheenjäseniini.
Hah, hauska kuulla, että sinua ihan joskus kiukuttaa sadhanassa!
Täällä on nyt pääkaupunkiseudulle varsin harvinainen lumikerros maassa - täytyy lähteä hyödyntämään sitä!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Sadhanamantroista ensimmäinen toistetaan ilman säestystä, loput kuusi säestyksen kera. Jos ei ole instrumentteja ja soittajia paikalla, niin sitten säestys tulee levyltä. Ja se on ihan totta, että sadhanamantrojen levytyksissä on eroja. Ja jotkut sopivat kulloiseenkin mielentilaan ja energioihin paremmin kuin toiset. Suosituimmat sadhanalevyt tulevat tutuksi aika nopsaan.

Kyllä, oman kiukutteluni kanssa on vierähtänyt sadhana jos toinenkin. Silloin on vaan todettava, että tämä oli nyt tällainen sadhana.

Sitä piti vielä kysyä, että millainen olo oli sadhanan jälkeen. Heti sen jälkeen ja loppupäivän?

Sat Miter kirjoitti...

Muuta en huomannut olossa, kuin että tosi väsynyt olin :)
Ei tullut oikein loppupäivän puuhasteluista mitään, kun en ole vuosiin herännyt niin aikaisin. Yhden tuttuni ylipuhuin mukaan - hän ei ollut koskaan aiemmin eded ollut kundaliinijoogatunnilla! Tuollainen ennakkoluulottomuus on niin virkistävää. Itse asiassa olisi ollut toinenkin ystäväinen tulossa, jos hänelle olisi vain järjestynyt kyyti - sadhana-aikaan ei vielä oikein kulje linjurit.
Minullehan tuosta sadhanasta oli tullut jo kauhea kynnys, kun olin sitä lykännyt niin kauan. Oikeastaan sainkin itseni paikalle sen ajatuksen voimalla, että oli talvipäivänseisaus ja uusi kuu, ja niiden myötä hyvät energiat muutokseen. Ja olin myös aloittanut The way through any block is yours- meditaation :). Sekä myös luulin, että teemme pitkää Ek Ong Kaaria tunnin - olen aina halunnut osallistua siihen meditaatioon - mutta vetäjät olivatkin muuttaneet suunnitelmia.

Jagdev Kaur kirjoitti...

On tosiaan hienoa, että jotkut aloittavat kundaliinijoogaharjoitukset vähän hevimmästä päästä kuin tavallisilta tunneilta. Ja se myös on tosi hienoa kundalinnijoogassa, ettei tarvitse edetä mitenkään järjestyksessä, vaan kuka tahansa voi mennä sadhanaan tai vaikka kundaliinijoogaopettajakoulutukseen.