Tänään hakeuduin kevätpäiväntasauksen
takia tavallisen sadhanan sijaan pitkään mantrameditaatioon. Tai no, yksi iso
syy hakeutua juuri siihen meditaatioon oli se, että kyseessä oli juurikin HighTech Yoga Kriya ja mantrana Rakhe Rakhena Haare Aap Ubaarian/ Guru Ke Peeri
Paijee Kas Savarian/ Hooaa Aape De-Aia Mahano Na Visaarian/ Saadh Jannaa Kee
Sang Bhavajalla Taarian/ Sakete Nindeke Dushke Khin Mai Bidaarian/ Tis Sahib
Kee Teeke Nanaka Mannee Maai/ Jis Simmarat Sukhu Hoe Sagele Duhku Jai.
Kun meditaatio alkoi, huomasin, että
en tee mudria vaan keskityn mantraamiseen. Niin se vaan kävi, eikä se toisaalta
ole mikään kumma juttu. Ehkä mudrat olisivat olleet minulle liikaa. Viime
aikoina muutenkin joogan kanssa on monessa kohtaa ollut teemana less is more.
Eli pientä ja hienovaraista, tuskin havaittavaa toimintaa. Ja sitten välillä
tulee niitä kohtauksia, kun pitää oikein kunnolla käyttää lihaksia, hyppiä ja
huhtoa. Eilen juuri ohjasin sellaisen joogatunnin, jossa pääsin itsekin
pomppimaan ihan riittävästi. Onneksi nuo kehon käyttökohtaukset menevät nopsaan
ohi, ja taas tekeminen kääntyy pieneen ja hienovaraiseen.
Mutta meditaatio, se oli kiva.
Älyttömän nopea, vain 127 minuuttia, joka meni noin kahdessa silmänräpäyksessä.
Sekin on jännä huomata, että enää ei pitkän meditaation jälkeen ole yhtä
kuutamolla kuin joskus aiemmin, vaan olen kohta jo ihan kohtuullisen
toimintakykyinen. En tiedä onko sillä jotakin tekemistä sen kanssa, että ihan
jokapäiväiseen elämään tuntuu sekoittuvan yhä enemmän pieniä meditaation
hetkiä. Eli arki ja meditaatio eivät ole enää niin tyystin eri asioita kuin ennen.
Menenkin tästä keittiöön meditoimaan
siipalle ja itselleni ruokaa. En oikein itsekään tiedä millaisia vegeherkkuja
meille tänään tulee, mutta eiköhän se selviä pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti