Opintoryhmä

Tason kaksi kundaliinijoogaopettajakoulutuksen päätteeksi muodostimme maantieteellisin perustein opintoryhmiä. Meidän opintoryhmällä oli vasta ensimmäinen tapaaminen, vaikka jotkut muut ryhmät ovat tavanneet jo monta kertaa. Ja oletettavasti meidän ulkomaalaisten vieraiden ryhmä ei ole tavannut kertaakaan, ei ainakaan kasvotusten, ellei sitten virtuaalisesti jonkin välineen avustuksella.

Oli mukava tavata, keskustella ja juoda teetä, syödä herkkuja. Kaikkien kokemukset 90 päivän meditaatiosta (löytyy täältä), jonka saimme läksyksi, olivat samansuuntaisia. Kaikilla oli enemmän tai vähemmän hankaluuksia meditaation ensimmäisen osan, eli hengitysharjoituksen kanssa. Kaikille taisi meditaation kolmas osa, eli ihan sama hengitysharjoitus uudelleen mutta lyhyempänä olla paljon helpompi, jopa mukava ja nautinnollinen. Itse asiassa on tosi kummallista, että sama harjoitus on aluksi niin työläs, ja mantran jälkeen niin helppo.

Kävimme läpi myös koulutuksen loppukokeen kysymykset – ja vastaukset. Kyseessä on 40 monivalintatehtävästä koostuva koe, jonka jotkut olivat jo tehneet ja lähettäneet arvioitavaksi. Minä en. Suhtaudun kokeeseen osana oppimisprosessia, joka jatkuu luultavasti vielä pitkään kurssin päättymisen ja kokeen palauttamisen jälkeen. Joku, jolla oli aiempaa kokemusta näistä kakkostason koulutuksista, puhui vuoden mittaisesta prosessista. Ja sen verran aikaa se voi helposti ottaakin, luulen.

Meidän opintoryhmä kokoontuu jossakin kokoonpanossaan vielä ainakin kerran. Ohjelmassa on koulutuksesta saatujen, kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin luentoja sisältävien dvd:en katselua kotona, ja luentoihin liittyvien kysymysten pohtimista yhdessä. Minun on vähän vaikea motivoitua kysymysten pohtimiseen. Niin kuin opettajamme Gurudass yhden luennon yhteydessä totesi, luennot toimivat myös niin, ja ehkä varsinkin niin, että niiden sisältö luikertelee meidän tietoisen mielen ohi ja tekee meitä niiden tehdä pitää. Usein luennon jälkeen onkin olo, ettei siitä ole ymmärtänyt mitään, eikä mieleen ole jäänyt sanaakaan. Mutta se ei ole siinä mielessä totta, että luennot toimivat kyllä Yogi Bhajanin tarkoittamalla tavalla, vaikka me emme sitä itse huomaisikaan. Samalla tämä tarkoittaa myös sitä, että opiskeluoppaaseen kirjattujen kysymysten miettiminen voi olla ihan tosi vaikeaa. Tai ainakin siitä tulee tyhmä olo: enkös minä juuri sen luennon katsellut, ja nyt minulla ei ole hajuakaan mistä siinä puhuttiin ja mitä näihin kysymyksiin pitäisi vastata. Ehkä niiden kysymysten yhdessä miettiminen on silti ihan antoisaa. Ja ehkä välillä on ihan terveellistä tuntea itsensä tyhmäksi.