Sellaisia päiviä

Joskus on päiviä, jolloin kuvittelet sopineesi selvästi kollegan kanssa lounaspalaverin viereiseen lounasravintolaan, mutta kollegalla onkin eväät. Lähdet päätä pahkaa kauppaan hakemaan lounasta, mutta normaali reittisi onkin tukittu isolla rautaverkolla, ja joudut kiertämään mutkan kautta. Kassan lukulaite jumittaa edelläsi, ja myyjät alkavat yhteistuumin buutata sitä. Keräät tavarasi hihnalta ja siirryt viereiselle kassalle, koska takanasi seisovat narkkarit haisevat niin pahalle etkä tiedä kauanko buuttaaminen kestää. Narkkarit ovat ulkona paljon ennen sinua.

Kuulet, että et saanut vähän haikailemaasi työtehtävää. Hetken päästä kuulet, että et saanut paljon haikailemaasi sijaisuutta. Siinä vaiheessa alkaa jo itkettää, mutta annat kyynelten tulla vasta illalla sängyssä. Sitten niitä onkin vaikea enää saada loppumaan.

Ja mitä päivästä jäi käteen? Lämmin ja hyvä tunne kaikista niistä ihmisistä, jotka osoittivat ystävällisyyttään ja sydämellisyyttään päivän mittaan. Kaikki apu, jota sait. Katseet, hymyt ja naurut. Kaiken muun voikin unohtaa.