Aamulla kello viisi

Hotellihuoneessa kello viideltä aamulla ei ole paljon tekemistä. Kanssajoogaaja nukkuu vielä, mutta mitä en saa enää unta. Yritän olla hiljaa, etten herättäisi häntä. Aamiaisen alkuun on aikaa vielä kaksi ja puoli tuntia. 

Eilinen valkoisen tantran meditaatio oli aika, miten sen nyt sanoisi, kiinnostava kokemus. Se ei ollut fyysisesti raskas, vaikka kyllä eilinen tuntuu nyt kaikissa selän ja käsien lihaksissa. Eikä se myöskään ollut sillä tavalla syvä meditaatio niin kuin meditaatiot joskus ovat. Ehkä eilistä voisi kuvata enempi sosiaaliseksi meditaatioksi. Kaksi ensimmäistä 62 minuutin mittaista meditaatiopätkää sisälsivät puhumista parin kanssa. Eikä mitä tahansa puhumista, vaan ensin piti kertoa hauskoja tarinoita ja sitten tehdä kysymyksiä ja vastata niihin. Voi että miten pulassa olimme hauskojen tarinoiden keksimisen kanssa! Se oli koko eilisen päivän vaikein rasti.

Ylipäätään eilinen oli lempeä ja pehmeä meditaatio. Meditoimassa oli yllättävänkin paljon ensikertalaisia, ja heille tällainen oli tietenkin mukava alku. Ja silti jäi ihan vähän sellainen fiilis, että osalta loppui kestävyys ja keskittymiskyky loppua kohti. Kun piti istua tietyssä asennossa paikallaan, alkoi ympäri salia kuulua naurunpyrskähdyksiä ja osa pareista alkoi tanssia paikallaan. Niin voi tietenkin tehdä, mutta kun kyse on ryhmämeditaatiosta, vaikuttaa kaikki tekeminen koko ryhmän energioihin.

Olen nyt osallistunut kolmeen valkoisen tantran meditaatioon. Jokainen niistä on ollut ihan erilainen, sekä tekemisen että kokemuksen puolesta. Mihinkään järjestykseen en niitä osaa laittaa, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Mielenkiinnolla myös odotan, milloin ja missä on minun seuraava valkoisen tantran meditaatio. Minulla ei ole siitä aavistustakaan.