lauantai 19. maaliskuuta 2016

Totisinta totta




Vuodenkierron käännyttyä keväällä on lauantaiaamun aamusadhanoissa alkanyt käydä enemmän ihmisiä kuin syksykaudella. Myös ensikertalaisia, mikä on aina älyttömän mukavaa. On hauska katsoa, kuinka ihmiset tullessaan höpisevät jotakin sulasta hulluudesta, kun heitä nukuttaisi vielä. Mutta sitten sadhanan jälkeen samojen ihmisten suut on hymyssä korvasta toiseen, ja silmät loistavat kuin tähdet. Uni on kaikonnut, ja he ihmettelevät ääneen, kuinka nopeasti kaksi ja puoli tuntia vierähti.

Viime aikoina sadhanassa on mieleen alkanut pälähdellä asioita ihan omia aikojaan. Vastauksia kysymyksiin, joita en ole välttämättä edes tiennyt kysyneeni. Toisin sanoen vaikka en ole miettinyt jotakin asiaa, vaan olen meditoinut mahdollisimman rentona, on mieleen muodostunut ihan kuin omia aikojaan vastaus tai asia, joka pitää tehdä. Haluaisin myös uskoa, että tuollaisessa tilassa mieleen tulleet asiat ovat totisinta totta, sillä tietoinen mieli ei ole päässyt pyörittelemään niitä ja vääntelemään eri suuntiin. Ne asiat tulevat jostain syvältä omasta mielestä, tai sitten suoraan universumilta. Siksi ne eivät voi olla muuta kuin totta.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kirjoitus!

Itselläni taas on isoja mieltä askarruttavia kysymyksiä, joihin toivoisin saavani jonkinlaista vastausta universumilta. Meditoidessa myös tällaisen vasta-alkajan päähän tulee ajatuksia, jotka ovat pikemmin muistutuksia että tämäkin asia tulee muistaa. Asiat saattavat olla sellaisia, joita en todellakaan helposti muistaisi, mutta syvässä rentoutuneessa tilassa yhtäkkiä muistankin. :)

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kiitos Anonyymi.
Tuossa vastausten saamisessa meditoidessa toimii minun kokemukseni mukaan sellainen paradoksi, että jos odottaa ja/tai toivoo saavansa vastauksia, niitä ei todellakaan tule. Tai ne tulevat jostain muualta kuin universumilta. Mutta kun päästää irti kaikista toiveistaan ja haluistaan vastausten tai minkään muunkaan suhteen, kun vaan rentoutuu niin perusteellisesti kuin vain voi, ja ehkä vielä vähän enemmän, niin silloin niitä vastauksia saattaa tulla. Ehkä.

Tuo asioiden muistaminen saattaa olla mielen temppuja. Meidän aktiivinen mielemme ei ole mitenkään ilahtunut meditoimisesta ja siitä, että meditoimisen ajaksi laitamme aktiivisen mielen ikään kuin syrjään. Siksi se yrittää viihdyttää meitä, ja keksiä kaikenlaisia aika epätoivoisiakin temppuja. Niin kun nostaa esiin asioita, jotka olivat jo puoliksi unohtuneet, jotta tarttuisimme niihin emmekä antautuisi meditaatiolle. Tällaisessa tilanteessa paras vaihtoehto on jatkaa meditointia ja jättää syrjään sekä mielen esiin nostamat asiat että koko aktiivinen mieli.

Anonyymi kirjoitti...

Pitää kokeilla rentoutua todella hyvin. Kuinka pitkää aikaa suosittelet, että päivässä keskittyisi meditoimiseen?

Sen olen huomannut, että mieli tekee kaikenlaista, jotta pysyisi hetkessä mukana. Esiin nousee koko ajan kiusaavia ajatuksia. Olenkin palauttanut keskittymisen aina takaisin, mutta välillä jokin ajatus puskee päälle vain niin voimakkaasti, että lähden seuraamaan sitä ja kestää hetki ennen kuin havahdun siihen.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Ihan mahtavaa, jos voit meditoida säännöllisesti edes hetken. Pidempään silloin kun on aikaa, ja ehkä vain pari minuttiia silloin, kun on kiirettä. Se, mitä suosittelen, on hakeutua ainakin joskus muiden ihmisten seuraan meditoimaan yhdessä. Ryhmässä meditoiminen on NIIIIN paljon helpompaa kuin yksin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Olen kuvitellut, että ryhmässä se olisi vaikeampaa. Että juuri syvä rentoutuminen vaatisi yksinäisyyttä. Voin olla väärässäkin. Ainakin fyysiset joogaharjoitukset omalla kohdallani ovat ryhmässä olleet helpompia, mutta muuten muiden läsnäolo on lisännyt jonkin verran itselläni jännitettä. Ehkä se on kiire, josta ei ole meinannut viime kuukausina päästä eroon, mutta joka toivottavasti helpottaa tässä lähiaikoina, kun yksi vastuutehtävä poistuu hallustani. Seuraan kyllä melko aktiivisesti alueeni joogatarjontaa ja haluan ehdottomasti kokeilla myös tuollaisia ryhmässä tehtäviä aamusadhanoita mikäli sellainen tilaisuus tulee eteen. :)

Jagdev Kaur kirjoitti...

Tietenkin voi olla, että ryhmässä meditoidessa pari ensimmäistä kertaa menee siihen, että totuttautuu tilanteeseen. Ja vähän vilkuilee, että miten tässä nyt oikein ollaan. Jotkut ovat muiden keskellä heti kuin kotonaan, mutta eivät välttämättä kaikki.

Minun kokemus on jotenkin sellainen, että kun meditoidaan ryhmässä, ja varsinkin niin, että mukana on pidemmän ja vähemmän aikaa meditoineita, kokeneemmat ikään kuin nappaavat kokemattomammat mukaansa syvään meditaatioon. Ryhmässä on aina ryhmän keskinäinen energia, joka on enemmän kuin ryhmän ihmisten energiat yhteensä. Niin joogaharjoituksissa kuin meditaatioissakin ryhmä moninkertaistaa energiat, ja samalla helpottaa joogaamista ja meditoimista. Mutta se kyllä edellyttää sitä, että olet valmis lähtemään mukaan ryhmän keskinäiseen energiaan ja tekemiseen, etkä vetäydy erilleen. Jos se onnistuu joogaharjoituksessa, onnistuu se varmasti meditaatiossakin. Ei muuta kuin aamusadhanaan :)

Toivottavasti tämä sepustus kulosti edes joten kuten ymmärrettävältä.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulosti hyvin ymmärrettävältä ja kiinnostavalta, kiitos!
En kyllä epäröi lähteä mukaan kokeilemaan. Kundaliinijoogankin kohdalla sain tavallaan aika vahvan viestin, että tätä pitää kokeilla. Ensimmäinen kerta tuntui hiukan oudolta, mutta nopeasti huomasin tulleeni ikään kuin kotiin.