Riitelyä

Yleensä minun viikko-ohjelmaani säännöllisesti sisältyvä lauantaiaamun sadhana sujuu mitä parhaimmissa tunnelmissa. Suuri nautinto on olla muiden ihmisten kanssa yhdessä siihen aikaan aamusta, yhteisen asian äärellä. Ja joskus sitten taas ei. Niin kuin eilen. Melkein koko sadhana meni siihen, että riitelin itseni kanssa. Mitään varsinaista aihetta riitelyyn ei tainnut olla, mutta minä vaan en ollut tyytyväinen yhtään mihinkään. Kaikki oli väärin ja huonosti, eikä silloin ole helppo olla säteilevä ja onnellinen ihminen.

Onneksi sadhana kuitenkin korjasi taas tilanteen, ja tunnelma sadhanan jälkeen oli ihan toinen. Sadhanan jälkeinen jutusteluhetki teekupposen ääressä onkin suosikkini. Kiva vaihtaa muutama sana, kun on ensin joogattu ja meditoitu yhdessä kaksi ja puoli tuntia. Usein sadhanan jälkeinen teehetki myös venähtää pitkäksi, kun ei millään haluaisi irrottautua niistä tunnelmista ja lähteä kotiin. Tosin sekin vaihtelee. Yhdessä vaiheessa oli paljon ahdistavampaa jäädä muiden seuraan kuin lähteä saman tien. Onneksi niin ei ole enää, mutta ymmärrän hyvin niitäkin, jotka eivät halua jäädä muiden seuraan.