Akaal – joka ei koskaan kuole

Olimme siipan kanssa menossa junalla tapaamaan ystäviämme. Junan piti olla pendoliino, mutta eipä se ollut, vaan käyttöön oli otettu korvaavaa kalustoa. Tarkoitti sitä, että juna olisi aikataulustaan myöhässä, paikkavaraukset eivät pitäneet paikkaansa ja junassa ei ollut ravintolapalveluja. Ei se mitään, meillä oli hyvin aikaa, eli myöhästyminen ei haitannut, ja mukana oli tarpeeksi naposteltavaa ja juotavaa. Se vähän epäilytti, että samaan junavaunuun asettui ryhmä kovaäänisiä ihmisiä, jotka kaivoivat viina- ja kaljapullot esiin heti alkumatkasta. Olin ajatellut lukea tai nukkua junassa, mutta kumpikaan ei siinä ympäristössä ollutkaan hyvä idea.

Olimme tehneet matkaa hyvän aikaa, kun konnari kuulutti ikävääkin ikävämmän uutisen. Edessämme on henkilövahinko, yliajo. Meidän juna pysähtyi asemalle, ja alkoi sen selvitteleminen, miten ihmiset voivat ehtiä lentokentälle ja satamaan ja minnelie ajoissa. Tunnelma oli hermostunut, lievästi sanottuna.

Tiesin mitä piti tehdä. Oli hetki, jolloin piti ottaa käyttöön mantra Akaal. Tiesin myös, että kaikki hässäkkä ja hermostuneisuus oli tarttunut minuun niin, että mantran toistaminen keskittyneesti ja omasta keskuksesta käsin ei ollut mahdollista. Ensin piti siis rauhoittua ja irrottautua ympäristön kohonneista kierroksista. Onneksi siipalla oli kuulokkeet mukana, ja hän lainasi niitä minulle. Puhelimeeni olin joskus aiemmin ladannut (siis siippa oli ladannut) hätävaraksi muutaman levyn verran kundaliinijoogamusiikkia, käytännössä siis mantroja, vaikka en puhelimesta niitä koskaan kuuntelekaan. Laitoin siis Mul Mantran soimaan kuulokkeista, ja hetkessä olin taas laskeutunut sisäiseen rauhaan.

Juna seisoi edelleen asemalla ja minulla oli edelleen kuulokkeet korvissani eristämässä ääntä. Aloin toistaa Akaal-mantraa kuiskaten, melkein äänettömästi. Se ei ole paras ja tehokkain tapa, mutta parempi kuin ei ollenkaan. Parasta olisi, jos mantraa toistettaisiin ääneen viiden tai useamman henkilön toimesta. Mantraa voi toistaa joko 31 minuutti tai 11 minuuttia, mutta itse asiassa viisikin toistoa riittää. Ja yhdelläkin toistolla on merkitystä. Mantraa on paras toistaa viimeistään 72 tuntia henkilön kuoleman jälkeen.

Akaal on mantra, jota me emme toista niinkään itsellemme kuin muille. Se on tarkoitettu sielulle, joka on päättänyt tältä erää elämänsä täällä fyysisessä todellisuudessa. Mantra auttaa sielua ylittämään maapallon sähkömagneettisen kentän ja suuntaamaan matkansa meidän todelliseen kotiimme. Mantra tarkoittaa ”Joka ei koskaan kuole”, ja se kannustaa sielua jatkamaan matkaa kertomalla sille, että se ei kuollut.

Hetken kuluttua juna jatkoi hitaasti matkaa. Minä jatkoin mantraamista. Yhtäkkiä raskas suru tulvahti ympärilleni, ja minua alkoi itkettää ihan tosi paljon. Samassa siippa alkoi katsella ikkunasta ulos, hän sanoi että olimme juuri yliajon kohdalla, hän oli tarkistanut netistä yliajaneen junan sijainnin. Juna seisahtui vielä hetkeksi, minä itkin ja mantrasin. Jatkoimme eteenpäin seisovan junan ja raiteilla liikkuvien ihmisten ohi. Paikka näytti siltä, ettei siellä kukaan jää vahingossa junan alle.

Hetken kuluttua suru väistyi ja mantran toistaminen alkoi tuntua tarpeettomalta. Pyyhin silmäni kuiviksi ja lopetin mantraamisen. Väsytti, oli kummallinen olo ja pian nukahdinkin hetkeksi kuulokkeet korvillani.