Koko viikon on oikean jalan
iskiashermo kiristänyt pakarasta kantapäähän asti. Todennäköisesti se on
hermostunut yhtäkkisestä junassa ja töissä istumisesta. Ei se ole vuosikausiin
ilmoitellutkaan olemassaolostaan vaan on ollut ihan rauhassa. Olen sitä
venytellyt, ja nyt se on jo paljon paremman tuntuinen.
Kundaliinijoogassa iskiashermoa
kutsutaan elämänhermoksi. Nimi jo kertoo kuinka tärkeästä hermosta on kysymys.
Ja samasta asiasta kertoo se, että monissa harjoituksissa on liikkeitä, jotka
keskittyvät venyttämään elämänhermoa. Esimerkiksi tämä asana. Itse teen
mieluiten sellaista elämänhermon venytystä, jossa vain yksi jalka on ojennettuna
suoraksi eteen, toinen jalka on koukussa sivulle kääntyneenä niin että jalkapohja tulee suorana
olevan jalan sisäreittä vasten. Jotenkin saan siinä asennossa venyttyä paremmin
kuin molemmat jalat eteen ojennettuina.
Yksi aivan mahtava venytys on
omenoiden kerääminen nurmikolta. Niitä kun noukkii, tulee venytys hoidettua
ihan huomaamatta. Tosin tänä vuonna on omenoita paljon vähemmän kuin viime
vuonna, ja huonolaatuisempiakin ovat. Toinen meidän omenapuista on rungostaan
aivan laho, ja sitä on jo pikkuhiljaa pätkitty. Ensi keväänä oli tarkoitus
kaataa se kokonaan. Kyseinen puu on jo pitkään tehnyt vain yhteen oksaan kunnolla
omenoita, muualle tulee vain muutama hassu omppu. Tänä vuonna sitten siihen
yhteen oksaan tulikin sellainen sato, että koko oksa katkesi. Se olisi pitänyt
tukea, mutta ei tullut mieleen kun ei sitä ole koskaan ennenkään tuettu. Nyt
omenat kypsyvät osin katkenneessa, alaspäin roikkuvassa oksassa, ja tippuvat kasaksi sen alle. Seuraavaksi
puuta kohtaa moottorisaha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti