sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Hermo kireällä




Koko viikon on oikean jalan iskiashermo kiristänyt pakarasta kantapäähän asti. Todennäköisesti se on hermostunut yhtäkkisestä junassa ja töissä istumisesta. Ei se ole vuosikausiin ilmoitellutkaan olemassaolostaan vaan on ollut ihan rauhassa. Olen sitä venytellyt, ja nyt se on jo paljon paremman tuntuinen.

Kundaliinijoogassa iskiashermoa kutsutaan elämänhermoksi. Nimi jo kertoo kuinka tärkeästä hermosta on kysymys. Ja samasta asiasta kertoo se, että monissa harjoituksissa on liikkeitä, jotka keskittyvät venyttämään elämänhermoa. Esimerkiksi tämä asana. Itse teen mieluiten sellaista elämänhermon venytystä, jossa vain yksi jalka on ojennettuna suoraksi eteen, toinen jalka on koukussa sivulle kääntyneenä niin että jalkapohja tulee suorana olevan jalan sisäreittä vasten. Jotenkin saan siinä asennossa venyttyä paremmin kuin molemmat jalat eteen ojennettuina.

Yksi aivan mahtava venytys on omenoiden kerääminen nurmikolta. Niitä kun noukkii, tulee venytys hoidettua ihan huomaamatta. Tosin tänä vuonna on omenoita paljon vähemmän kuin viime vuonna, ja huonolaatuisempiakin ovat. Toinen meidän omenapuista on rungostaan aivan laho, ja sitä on jo pikkuhiljaa pätkitty. Ensi keväänä oli tarkoitus kaataa se kokonaan. Kyseinen puu on jo pitkään tehnyt vain yhteen oksaan kunnolla omenoita, muualle tulee vain muutama hassu omppu. Tänä vuonna sitten siihen yhteen oksaan tulikin sellainen sato, että koko oksa katkesi. Se olisi pitänyt tukea, mutta ei tullut mieleen kun ei sitä ole koskaan ennenkään tuettu. Nyt omenat kypsyvät osin katkenneessa, alaspäin roikkuvassa oksassa, ja tippuvat kasaksi sen alle. Seuraavaksi puuta kohtaa moottorisaha.

Ei kommentteja: