lauantai 1. syyskuuta 2012

Ihana aamu


Pahasti näyttää siltä, että uusi työ haittaa harrastuksia kuten bloggausta. Ei vaan ehdi eikä jaksa kirjoittaa, eikä ole niin kauheasti sanottavaakaan. Ehkä tilanne muuttuu ensi viikon jälkeen, kun en enää matkusta joka päivä työpaikalle, vaan pidän myös etäpäiviä.

Pitkän ja raskaan mutta silti nopsaan ohi vilahtaneen työviikon päätteeksi oli kertakaikkisen ihanaa kömpiä tänä aamuna sadhanaan. Meitä ei ollut montaa paikalla, vetäjän lisäksi minä ja yksi kanssajoogaaja, mutta se ei haitannut yhtään. Tähän aamuun meitä oli juuri sopiva määrä.

Oli tosi mukavaa joogata jonkun muun ohjauksessa ja oikein uppoutua kaikkiin asanoihin ja tekemiseen. Sitä herkkua on nykyisin tarjolla minulle kovin vähän, sillä enempi ohjaan muita kuin olen ohjattavana. Joogatessa hyvin huomasi kuinka jäykäksi selkä on viikossa ehtinyt. Ei ole junanpenkkejä tehty minun mallista ihmistä varten, niissä on tosi vaikeaa löytää hyvää asentoa. Liian usein olen rötköttänyt junassa, ja se alkaa kostautua. Mutta ei hätää, pitää lisätä joogaa ja istua paremmin, niin eiköhän asia korjaannu.

En muista koska olisin viimeksi ollut aamusadhanassa ja päässyt laulamaan mantroja sydämen kyllyydestä. Viime sunnuntaina joo, mutta se oli syntymäpäiväsadhana jossa ei ole käytössä kaikki sadhanamantrat vaan vain yksi. Me kolme saimme äänemme soimaan yhteen tosi kauniisti, ja hetkittäin meinasi nousta tippa linssiin ihan vaan sen takia, että oli niin ihana mantrata, ja vieläpä toisten kanssa. Parempaa ei voi olla.

Työasioiden takia jooga ja henkisyys ylipäänsä ovat painuneet jotenkin taka-alalle. Olen tehnyt aamuharjoitukseni, mutta ajatukset ovat olleet jossakin muualla, arkisissa asioissa. Ja sitä arkea eläessä on mielessä käynyt moneen kertaan, että onko tämä nyt sitä mitä minä elämältäni haluan. Vastausta ei ole. Mutta se on selvää, että sadhana palautti mieleen taas ainakin välähdyksen siitä, kuka ja mikä minä olen oikeasti.

Ei kommentteja: