Omaan aamuharjoitukseen heräämisessä
on tähän vuodenaikaan se etu, että pääsee samalla näkemään aamun sarastuksen.
Viideltä, kun kömmin yläkertaan, on vielä pimeää. Mutta kuudelta, kun tulen
takaisin alas, alkaa valo jo kajastaa. Ei silloin vielä valoisaa ole ulkona,
mutta ihan selvästi pimeys alkaa väistyä.
Olen ottanut osaksi aamuharjoitustani
meditaation, jota ajattelin tehdä 40 päivää. Ja teenkin, jollei nyt viime
metreillä satu jotakin kummallista. Edellinen 40 päivän meditaatio katkesi sairaalareissuun.
Mutta tämä näyttää sikäli hyvältä, sillä jäljellä ei ole kuin kolme päivää. Se
loppuu juuri sopivasti ennen kevätpäivän tasausta, jota juhlitaan tekemällä 2 ½
tuntia kestävä meditaatio.
Kevätpäivän tasauksen jälkeen muutan
aamuharjoitustani sen verran, että otan ohjelmaan yksittäisten asanoiden sijaan
lyhyen kriyan. Pitkästä aikaa, en muistakaan koska olisin jotakin kriyaa tehnyt
aamuisin. Luulen, että sen lisäksi teen hengitysharjoitusta, jonka Jagdeep
Singh meille visiitillään opetti. Sitä olen tehnyt nytkin muutaman minuutin joka
aamu, mutta joka kerta tulee tunne, etten haluaisi lopettaa niin lyhyeen. Siksi
voisin alkaa tehdä sitä vähän pidempään kerrallaan.
Tällaisin miettein tänä aamuna.
Päiväksi on luvattu ihanaa auringonpaistetta. Hyvää viikonloppua kaikille, ja
muistakaa ulkoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti