tiistai 23. heinäkuuta 2013

Integraljoogatunnilla



Eilen olin pitkästä, piiitkästä aikaa integraljoogatunnilla. Ja olin vieläpä keskitason tunnilla, kun aikaisemmin olen käynyt vain alkeistunnilla. Oli kiva tehdä taas vähän erilaista joogaa, mutta kyllä minun on totuuden nimissä sanottava, että kundaliinijooga on päivänselvästi se minun lajini.

Integraljoogassa on se hyvä puoli, joka kyllä on todettu ennenkin, että se avaa tehokkaasti ja hyvin lantoin ja lonkkien seutua. Iso osa asanoista kohdistuu keskivartaloon niin, että tunnilta lähtiessä lantion seutu ja alaselkä tuntuvat tosi irtonaisilta. Siksi tietenkin integraljoogassa olisi hyvä käydä enemmänkin, sillä kundaliinijoogassa on usein paljon istumista, joka sujuu irtonaisilla lonkilla paremmin kuin tukkoisilla.

Joissakin asanoissa tuli mieleen, että tämä olisi ollut vielä joitakin vuosia sitten raskas ja hankala tehdä. Mutta keho on joiltakin osin auennut ja harjaantunut tosi hyvin. En minä vieläkään ole mikään käärmenainen, eikä minusta sellaista koskaan tulekaan. Mutta jotkin asanat vaan ovat paljon helpompia kuin ennen, ja se kehon ääriasento, johon on mahdollista päästä, on erilainen kuin ennen. Se ei johdu pelkästään notkeudesta, vaan myös voiman ja kestävyyden lisääntymisestä eri puolilla kehoa. Tosin esimerkiksi hartiaseisonnassa huomaan aika nopeasti, että keskikehosta loppuu voima ja alan painua mutkalle. Silloin yleensä puran hartiaseisonnan, etten tee mitään vahinkoa itselleni, siis lähinnä niskalleni.

Mikä tunnilla vähän häiritsi, oli se, että asanasta toiseen siirryttiin niin nopeasti. Kundaliinijoogatunneilla on tottunut siihen, että asanassa ollaan ja liikkuvaa asanaa tehdään niin kauan, että siihen ehtii hyvinkin kyllästyä. Mutta nyt kävi pikemminkin päinvastoin: juuri kun sai asanan rakennettua ja alkoi nautiskella siitä, pitikin se jo purkaa ja siirtyä eteenpäin. Höh, ihme viuhtomista. Mutta silti kaiken kaikkiaan tunti oli kivaa vaihtelua.

2 kommenttia:

Sat Miter kirjoitti...

Välillä on kiva tehdä muunlaista joogaharjoitusta, itsekin juuri lonkkien ja lantion tähden teen yin- ja vinyasaharjoitusta, aina silloin kun tuntuu sopivalle. Joskus ihan perusaurinkotervehdyksiä tehdessä pääsee hyvinkin meditatiiviseen tilaan, mutta toisinaan ne taas ärsyttävät ja ikävystyttävät - ainahan ne toistuvat samanlaisina. Siitä pidän kundaliinijoogassa, että asanoiden välillä on (useimmiten) hetki, jolloin kyseisen asanan vaikutuksia kuunnellaan ja tarkkaillaan. Eikä tunnilla koskaan ole hosumisen tunnetta. Ei se auta kuin onnitella itseään, kun on niin loistavan harrastuksen löytänyt!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Yin- ja vinyasajooga ovat minulta vielä kokonaan kokeilematta. Pitäisiköhän hankkiutua seuraavaksi sellaiselle tunnille. Asia kävi mielessäni jo ennen kommenttiasi, Loomis, ja nyt tietenkin ajatus vaan vahvistuu kun sinäkin toit sen esiin.