Minulla ei ole ollut joogatuntia
ohjattavana muutamaan päivää, ja siksi menin eilen toisen opettajan ohjaamalle
tunnille. Voi vitsi miten kivaa oli! Olenko koskaan muistanut kertoa teille, kuinka
kivaa kundaliinijooga on? Ihan helppo ei harjoitus ollut – siinä oli paljon
eteentaivutuksia ja kiertoja jalat haara-asennossa – mutta eipä se haitannut. Kädet
piti pitää välillä vähän eri tavalla kuin ohjeistettu oli, ja kun niin tein,
sujui harjoitus hyvin. Myös meditaatioharjoitus oli tosi mukava, ja humpsahdin
melko syväänkin meditatiiviseen tilaan. Niin en oikein voi antaa käydä kun
ohjaan tuntia, koska silloin on pidettävä huoli kellosta eli ajan kulumisesta,
ja kaikista muista. Myös yksin meditoiminen on vähän erilaista, yleensä vähän hankalampaa kun ei ole ryhmää ympärillä tekemässä samaa asiaa, toinen toisensa tekemistä tukemassa.
Kundaliinijoogatuntien ohjaaminen on
tosi kivaa. Mutta se on eri tavalla kivaa kuin olla joogaamassa tunnilla. Ja
vaikka teen oman harjoituksen joka aamu, ei se ole ollenkaan sama asia kuin
yhdessä joogaaminen. Täytyy sanoa, että ei mitenkään käy kateeksi niitä
kundaliinijoogaopettajia, jotka ovat asuinseutunsa ainoita. Jotka vaan
opettavat, mutta eivät pääse käymään toisen kundaliinijoogaopettajan tunneilla.
Totta kai niin se menee alussa, ihan sama tilanne on ollut omalla
opettajallani, joka aluksi oli tämän kaupungin ainoa. Onneksi hän piti (ja
pitää) niin uskomattoman innostavia tunteja, että pian muutamat muutkin kouluttautuivat
opettajiksi.
Tunnin jälkeen kävimme toisen
opettajan kanssa torilla kahvilla. Voiko
ihanampaa kesäpuuhaa olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti