Olipas raskas ja pitkä työpäivä.
Mikään ei oikein mennyt niin kuin olisin halunnut. Se ei tietenkään tarkoita
sitä, että asiat olisivat menneet jotenkin väärin. Hukkasin hyvän tuuleni ja
positiivisen asenteen elämään. Alkoi harmittaa ja ärsyttää. Olin kateellinen
kaikesta siitä, mitä muilla on, koska minulla ei ole mitään. HETKINEN, eihän se
niin mene, hoksasin yhtäkkiä. Minullahan on vaikka mitä. Ja miten se nyt
olikaan, haluanko minä oikeasti sitä mitä muilla on. En. No miksi ihmeessä
pitää sitten olla kateellinen, jos muut saavat sellaista, mitä minä en edes
halua.
Menin suoraan töistä pitämään
joogatunnin. Olisi ehkä kannattanut käydä kotona välillä, sillä nyt työpäivä
venyi vähän turhan pitkäksi. Alkoi väsyttää, ja sitten en enää jaksanut tehdä
muuta kuin plätkyttää miinaharavaa koneella. Aivan turhaa touhua istua töissä
pelaamassa. Ei siitä mitään ahkeruuspisteitä saa, että viettää aikaansa
työpaikalla.
Onneksi joogatunti oli taas kiva.
Enemmän ihmisiä sinne saisi tulla, taas oli vaan neljä. Tosin ne neljä sitäkin
innokkaampia. Ehkä jo ensi kerralla väkeä tulee enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti