Näin yöllä unta, että olin menossa
johonkin paikkaan, jonne opastin myös pientä porukkaa ihmisiä. Kävelimme
ylämäkeen vuoroin katuja ja portaita pitkin. Kärjessä kuljimme me, minä ja
siskoni, ja me olimme ainoat, jotka tiesivät minne olimme menossa. Olin vähän
huolissani siitä, että tajuavatko muut matkan raskauden: koko matka ylämäkeä.
Osa porukasta jäikin johonkin matkan varrelle, mutta emme voineet jäädä kovin
pitkäksi aikaa heitä odottamaan. Piti jatkaa matkaa ylöspäin ja eteenpäin. Minulla
oli mukana myös pyörillä kulkeva matkalaukku, joka hidasti matkaa, sillä siitä
kääntyivät pyörät ihan vinoon.
Ylämäkeen temppuilevaa matkalaukkua
raahaten, siltä tämä elämä välillä tuntuu. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos
olisin päästänyt matkalaukusta irti ja jättänyt sen tienposkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti