sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Historian kaaria



Toisella paikkakunnalla asuva ystäväni oli vihdoin käynyt kokeilemassa kundaliinijoogaa. Eilen illalla hän kommentoi kokemustaan skypessä. Hän sanoi, että kundaliinijooga oli enempi mindfulnessia ja vähempi joogaa. Kyllä, joo, ystäväni on tavallaan ihan oikeassa, varsinkin jos mindfulnessilla tarkoitetaan tietoista läsnäoloa, joka joogan ja monen muunkin menetelmän perusta. Jos taas mindfulnessilla tarkoitetaan niitä kovaa vauhtia leviäviä harjoituksia, joiden avulla puretaan stressiä ja rentoudutaan niin että jaksetaan paremmin työelämän kiristyvissä vaatimuksissa, niin kyllähän järjestys on vähän toinen. Jooga ja muut tietoiseen läsnäoloon pyrkivät lajit olivat ensin, ja sitten tuli mindfulness. Se paketoi ikivanhan ajatuksen tietoisuudesta nykyaikaiseksi, tieteellisesti todistetuksi välineeksi, joka kuulemma ei ole meditoimista vaan jotakin ihan muuta. Mitä muuta muka?

Älkää nyt käsittäkö väärin, minulla ei ole mitään mindfulnessia vastaan. Enkä tiedä siitä mitään muuta kuin mitä netistä nopealla googeloimisella olen löytänyt. Syvä rintaääneni siis kumpuaa lähinnä wikipediasta. Ilman muuta kaikkien kannattaa harjoittaa mindfulnessia, en minä sitä. En vaan oikein voi sietää sitä tapaa, jolla mindfulnessista puhutaan ja kirjoitetaan. Niin kuin se olisi jotakin ihan uutta ja erilaista kuin muut tietoisuustaitoihin tähtäävät menetelmät. Uskallan väittää ettei se ole. Sanokaa ihmeessä jos olen väärässä, ja perustelkaa miksi.

Näitä menetelmiä tulee ja menee. Kuka esimerkiksi muistaa tm-meditaation suosion aikoinaan, ja ketkä sitä vielä harjoittavat. Ehkä jotkut, en minä tiedä, mutta suurin osa siihen tutustuneista varmaankaan ei enää. Vastaavasti nyt on pinnalla erilaisia hittijoogamuotoja, joita kanssajoogaajani nimittää ”ping-, pong-, tsing- ja tsongjoogaksi”. Tiedätte varmaankin mitä tarkoitan. Ne ovat varmasti ihan mahtavia joogamuotoja, mutta aina jos niistä puhutaan jotenkin historiattomasti, siis irrallaan kytköksestä joogan laajempaan perinteeseen, alkaa ärsyttää. Toivottavasti ne myös pysyvät joogatarjonnassa, mutta pahoin pelkään että eivät. Samoin kuin veikkaan, että ihmiset kyllästyvät jossakin vaiheessa joogaamaan lämmitetyissä saleissa, siis ainakin ne suuret massat, jotka lämpöjoogissa tänä päivänä käyvät. Voi olla että se säilyy pienen porukan juttuna, mutta tuskinpa nykyisessä laajuudessaan.

Suomessa on helppo ajatella, että jooga on levinnyt tänne laajamittaisesti vasta 2000-luvulla. Ihan niin ei juttu kuitenkaan ole. Toki 2000-luvulla joogasta on tullut yksityisten liikuntakeskusten ja joogasalien kautta Se Juttu. Mutta taustatyötä tälle on tehty vähintäänkin 1960- ja 1970-luvuilta asti. Jos jooga noilla vuosikymmenillä ja jo niitä ennenkin kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti lukea Virve Revon opinnäytetyö Jooga-ilmiö1960-luvun lopun ja 1970-luvun Suomessa. Se on kerrassaan mainiota luettavaa ihan kaikille, suosittelen lämpimästi.

Huh, tulipas tiukka teksti tänään.

8 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Itselläni on jonkin verran kokemusta mindfulnessista. Olen kieltämättä ihmetellyt ihan samaa, että miksi länsimaalaisten täytyy saada aina keksiä pyörä uudelleen! Ja jos mindfulness-tekniikkaa opetetaan vain irrallisena stressinlievityskeinona, käy todennäköisesti juuri niin, että innostus laimenee ajan myötä. Toisaalta mindfulnessissa on useampia kerroksia, ja jo hieman pintaa syvemmällä huomaa, ettei sen buddhalaisia juuria lainkaan peitellä. Heti aluksi annetaan mahdollisuus joko olla välittämättä juurista tai vaihtoehtoisesti kiinnostua niistä. Tuntuu, että tieteellisyys on myös myyntivaltti, sillä saadaan mindfulness mukaan lääketieteeseen, työyhteisöihin ja kouluihin. Kabat-Zinniä hieman lukeneena olen huomannut, että hän kirjoittaa kuitenkin paljon zen-buddhalaisuudesta. Itselläni tie kulki nimenomaan mindfulnessista buddhalaiseen meditaatioon ja sieltä kundaliinijoogan pariin.

En tunne esimerkkiäsi tm-meditaatiosta, mutta mielestäni mindfulnessilla on kuitenkin juurensa tukevasti maassa. Se ei vain tule pintakeskustelussa oikein ilmi, ja voi jäädä asiaan perehtyvältäkin huomaamatta, mikäli ei ole kiinnostusta. Toisaalta näen tämän vahvuutena: mindfulnessista saa otteen, vaikka lähtökohdat olisivat hyvinkin erilaiset. Mielestäni mindfulness on tekemässä samaa ilmiötä länsimaissa meditaation suhteen kuin juuri tuo joogan nousu 2000-luvulla mistä kirjoitit. Se tuo toki mukanaan lieveilmiöt, mutta eikö ole parempi, että ihmiset edes näennäisesti meditoivat kuin eivät edes tunne koko meditaatio-sanaa? Vai ajatteletko, että sitten koko käsite vain länsimaalaistuu ja saa uuden merkityksen? Että siinä unohtuu se oleellisin sisältö, niin kuin massajoogan suhteen on tainnut vähän käydä..

Mielestäni erityisen kiinnostavaa on mindfulnessin tai ylipäätään meditaation ja tietoisuustaitojen vieminen kouluihin. Jos itse olisin jo lapsena oppinut, että minulla ylipäätään ON tunteita ja tuntemuksia, jotka saavat olla olemassa ja joita voin kuunnella, olisi elämä ehkä joskus ollut kevyempää.

Oho, tulipa pitkä kommentti, pitäisiköhän kirjoittaa tästä omaankin blogiin? :)

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kiitos Satu kommentistasi.

Kysyt, eikö ole parempi, että ihmiset edes näennäisesti meditoivat kuin eivät edes tunne koko meditaatio-sanaa. Minusta on hyvä, jos ihmiset meditoivat joko näennäisesti tai varsinaisesti, oli meditaation muoto sitten mitä tahansa, vaikka se olisi hiihtämistä järven jäällä. Mutta miten ihmiset voivat mindfulnessin myötä tutustua juurikin siihen meditaatio-sanaan, jos sanotaan että mindfulness ei ole meditoimista eikä sillä ole mitään tekemistä meditoimisen kanssa?

Minun puolestani jooga ja meditaatio saavat länsimaalaistua, ja niinhän ne ovat tehneet. Jooga ja meditaatio on tarkoitettu kaikille, myös meille länsimaalaisille. Ja minun puolesta käsitystä siitä, mitä meditaatio on, voisi ihan reilustikin tuulettaa. Se ei ole mitään järjettömän vaikeaa ja erityistä, vaan tila, johon humpsahtaa ihan helposti juurikin vaikka hiihtäessä tai juoksulenkillä. Se ei ole aina rauhaa ja hiljaisuutta, vaikka voi se sitäkin olla. - No mutta joka tapauksessa yritän sanoa, että meditatiiviset tilat ovat läsnä monien ihmisten elämässä ja arjessakin, vaikka he eivät sitä aina tiedosta, vaan pitävät meditaatiota jotenkin erityisenä asiana.

Tieteellisyys on varmastikin yksi myyntivaltti mindfulnessin yhteydessä. Mutta onko väite, ettei mindfulness ole meditoimista, toinen myyntivaltti? Tottakai mindfulnessia voidaan kaupitella ihmisille ilman, että erityisesti toitotetaan sen yhteyttä meditaatioon ja/tai buddhalaisiin juuriin. Mutta näiden yhteyksien kieltäminen on minusta vähintäänkin kyseenalaista markkinointia.

Ja vielä kerran: itse mindfulnessia vastaan minulla ei ole yhtään mitään. Sen sijaan kritisoin joitakin sen ympärillä esiintyviä puhetapoja vastaan. Ja samalla olen hyvin tietoinen siitä, että kyseessä on VAIN puhetavat, eikä mikään elämää suurempi asia.

Sat Miter kirjoitti...

Tuosta tm-meditaatiosta (ja muista vastaavista); en ole koskaan käsittänyt, miksi sen (autuaaksitekevän) menetelmän pitää maksaa. Siis enempää kuin kansanopistomaksun verran. Monet suuntaukset kiinnostavat minua, mutta karvat nousee aina pystyyn, ja mielenkiinto lopahtaa, kun aletaan puhua siitä, että vain tämä kyseinen menetelmä toimii, ja että siihen pitää vihkiytyä monien kalliiden kurssien kautta. Ihan tosi, meditoiminen ei maksa mitään. En minä ole sitä vastaan, että opettajat saavat korvauksen työstään, mutta ei onnellisuus voi olla vain eliitille. Jos joku on sitä mieltä, että hänellä on käsissään salainen ainesosa, joka voi mullistaa kaikkien elämän, niin onhan pirun saita ja ikävä tyyppi, jos ei ole valmis jakamaan sitä kuin vain rikkaitten kanssa.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Sat Miter, kyllä! Maksullisuus normaalien opettajien korvausten yli ja kaikenlainen salailu saavat ihmettelemään, että onko tässä nyt kaikilla puhtaat jauhot pussissa. Siksi onkin hienoa, että kaikki kundaliinijoogan vaurausmeditaatiot, tietenkin muiden meditaatioiden lisäksi, ovat kaikkien saatavilla.

Satu, tuon yllä olevan kommentin kirjoitettuani alkoi vähän harmittaa, että olin taas niin kiihkeä. Olisin voinut kirjoittaa myös, että tosi kiinnostava tuo sinun polkusi kundaliinijoogan pariin, kirjoita ihmeessä siitä joskus myös omaan blogiisi. Ainakin minusta olisi mukavaa lukea lisää kokemuksia sekä mindfulnessista että buddhalaisesta meditaatiosta. Ja kyllä, joogaa ja meditaatiota olisi varmasti hyvä viedä myös kouluihin. Lisäksi niitä olisi hyvä viedä (tietyin varauksin) myös vanhainkoteihin, sairaaloihin, vankiloihin jne jne. Me kaikki olemme tunteinemme ja tuntemuksinemme niin keskeneräisiä.

Satu kirjoitti...

Eipä mitään, näistä sanoista riittää aina sanottavaa. :) Pitää vielä jatkaa, että ensin tosiaan ihmettelin, kuinka voi puhua mindfulnessista ja välttää käyttämästä meditaatio/mietiskely-termiä. Meditaatiot ovat kuitenkin tärkeä osa siinä käytettyjä menetelmiä, ja se sanotaan kyllä ihan suoraan kurssien yhteydessä. Mutta kappas, wikipediassa tosiaan tehdään selvä ero näiden välille niin suomeksi kuin englanniksikin. "Mindfulness is defined as being attentive and aware, non-judgmentally, whereas meditation is engaging in a mental exercise (as concentration on one's breathing or repetition of a mantra) for spiritual or relaxation purposes." Tässä on kyllä tosiaan meditaation käsite avattu vähän suppeana. Minnes se hiihtäminen jäi? Ymmärrän kyllä hyvin, mikä sinua tuossa ärsyttää.

Ja itselläni ei siis mindfulnessista jäänyt mieleen mikään muu kuin meditaatio, siis se tietoinen läsnäolo. Se onkin juu hankalaa, kun tuo mindfulness on psykologiassa ihan oma käsitteensä. Ja siellä sen juuret ovatkin kliinisessä hoitotyössä, joten se supistaa sen käyttöä ja varmaan juuri pakottaa tekemään eroa alkuperäiseen buddhalaiseen käsitteeseen. Wikipediassakin oli englanniksi kaksi erillistä artikkelia. Käytännössä kursseilla ja kirjoissa nuo merkitykset menevät sekaisin, ja mielestäni tietoinen läsnäolo painottuu selvästi, sillä se psykologinen käsite kuuluu enemmän terapiatyöhön. Näin ainakin käsittäisin.

Satu kirjoitti...

Nyt alkaa jo naurattaa tämä pyörittely :D Menee pää pyörälle!

Satu kirjoitti...

Tässä erittäin hyvä blogipostaus, joka on lyhennetty käännös Huffington postin artikkelista "Beyond McMindfulness". Käsittelee juurikin sinun esiin nostamiasi asioita ja niitä varjopuolia.

http://tietoinenlasnaolo.blogspot.fi/2013/08/mcmindfulness.html

Jagdev Kaur kirjoitti...

Naurettavaa pyörittelyä tämä tosiaan on, mutta ei anneta sen haitata :D Tässä pyörityksessä on ainakin minulle kirkastunut moni asia.

Kiitos linkistä. Varsinkin alkuperäinen Huffington Postin artikkeli on ihan mahtavan oivaltava. Sen luettuani minä voin sulkea suuni tästä aiheesta - ehkä.

On myös helpottavaa kuulla, että kursseilla mindfulnessin yhteydessä viitataan meditaatioon. Tosiaan luulen että eronteko mindfulnessin ja meditaation välillä on keino, jonka avulla pyritään madaltamaan kynnystä tutustua mindfulnessiin.