Kyllä me aina varaudumme virpojiin –
pakkohan se on, on tosi noloa jos ovikello soi, eikä virpojille olekaan mitään
palkkaa. Rahaa emme halua tähän touhuun sotkea ollenkaan. Yleensä vaan käy niin
tylsästi, että virpojat kulkevat meidän talon ohi, eivätkä poikkea meille. Niin pitkälle me ei olla menty, että olisimme alkaneet viritellä
virpomaan kehottavia kyltityksiä talon ulkopuolelle, niin kuin sanomalehdessä
ehdotettiin. Olemme sitten vaan tyytyneet syömään itse virpojille tarkoitetut herkut.
Tänäänkin katselimme ikkunasta,
kuinka upeissa tamineissa kulmakunnan lapset olivat liikkeellä. Monella
porukalla oli joku aikuinen mukana, ja varmasti hyvä niin. Ja kuinka ollakaan,
yksi ryhmä piipahti meidänkin ovella. Mahtavaa! Saimme hienon vitsan
maljakkoon. Se on tehty oikein huolella ja höyheniä säästämättä.
Asiasta toiseen. Tässä vaiheessa
vuotta alkaa jo pikkuisen kyllästyttää jouluvalot naapuritalon pihapuussa.
Minun puolestani voisivat sammuttaa ne, ja sytyttää taas puolen vuoden päästä.
Kävin tänään tyhjentämässä
myyntipöytäni kirpputorilla. (Tämä on niin tylsä juttu, että ei huvittaisi
ollenkaan kertoa tästä. Mutta menköön nyt.) Koko kirpparijuttu meni heti alusta
vähän pieleen, kun olin hahmottanut päivät väärin. Myytävät kamat olisi voinut
viedä paikalleen jo maanantai-iltana, mutta jotenkin olin ajatellut, että vasta
tiistai-iltana. Minulle sattuu ihan tasaisin väliajoin, mutta ei onneksi kovin
usein, näitä ajan hahmottamisen kömmähdyksiä. Saatan olla tunnin liian myöhään
sovitussa paikassa, tai jotain vastaavaa. Ja siksikin minusta on tullut vähän
neuroottinen ajan tarkastelija, että olihan se ja se tänään, tähän aikaan.
Siis vuorokauden myöhässä. Minulle jo
soiteltiin kirpparilta, että aiotko tulla ollenkaan. Olin tiistaipäivän
liikenteessä niin, että en sitten sen puhelunkaan jälkeen päässyt täyttämään
myyntipöytääni, vaan vasta juuri ennen sulkemisaikaa. Ja koska minun piti
kuljettaa tavarat kävellen tai pyörällä, vein sinne pieniä määriä kerrallaan
useampana päivänä. Yhden päivän hukkaaminen harmitti sen verran, että en
lopulta vienyt tavaraa myyntiin niin paljoa kuin olin alun perin suunnitellut.
Eli luovutin heti ensimmäiseen kömmähdykseen.
Ja niin siinä kävi, että en saanut
myytyä niin paljon kaikkea, että olisin tienannut edes pöytävuokran hinnan.
Sillä nyt ei ole mitään suurempaa merkitystä. Sen sijaan pikkuisen harmittaa se,
että koko kirppariviikko meni vähän poskelleen enkä panostanut ja keskittynyt
siihen niin hyvin kuin olisin voinut. Oma moka, ei voi mitään. Uutta yritystä
suunnittelen alkusyksyyn. Nyt ainakin tiedän paremmin minkä tyyppiset asiat siellä
menevät parhaiten kaupaksi, ja mihin hintaan.
Siippa tuli juuri saunasta, minä en
jaksanut mennä mukaan. Alan kohta tehdä ruokaa, ja jos hyvin käy, katselemme
jonkin kivan elokuvan sen jälkeen. Oikein hyvää ja rauhallista palmusunnuntaita
kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti