Minä herään aamuisin noin klo 4.50
ihan omia aikojani, ilman herätyskelloa. Paitsi lauantaiaamuisin, jolloin
herään sadhanaan klo 4.10 ilman herätyskelloa, vaikka olen kellon laittanut
varmuuden vuoksi soittamaan. Paitsi sitten tänä aamuna. Kolmen jälkeen aloin
katsella, että mitä kello on – näen kellonajan kelloradion numeroista, eli ei
tarvitse kuin vähän raottaa silmäluomia. Ja koska kello ei ollut vielä paljon,
jatkoin uniani. Näin tapahtui muutaman kerran, mikä on ihan tyypillistä minun
aamuilleni. Syvä uni loppuu kolmelta, ja sitten alkaa sellainen koiranuni.
Mutta kuinkas ollakaan, kun taas
kerran vilkaisin kelloa, oli se 5.57. Piti vilkaista toisenkin kerran. Mitä
ihmettä, olin nukkunut tunnin liikaa. Äkkiä ylös sängystä! Nyt sitten
aamuharjoitus kutistui sen verran, että en tehnyt asanoita enkä meditaatiota,
luin vain Japjin. Niin sain melkein kiinni tavanomaisen aamun aikataulusta.
Mitään vahinkoa pommiin nukkumisesta
ei tietenkään seurannut, vähän vaan menee aamun askareiden aikataulu uusiksi.
Sen sijaan ajatuksia tällainen hämmentää. Miten ihmeessä näin kävi? Mihin yksi
tunti pääsi hukkumaan? Olinko muka niin väsynyt, että tarvitsin ylimääräisen
tunnin unta? Ihan turhaa vatvomista, tapahtunut mikä tapahtunut. Tästä nyt vaan
eteenpäin kohti uutta päivää, joka sai pikkuisen toisenlaisen alun kuin olin
suunnitellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti