Meillä oli tänään paikallisen
sangatin kundaliinijoogaopettajien ja opettajakoulutuksessa olevien tulevien
opettajien yhteinen tapaaminen. Kaikki eivät tietenkään päässeet paikalle,
mutta oli meitä jo ihan komea joukko. Suuri osa meistä tunsi toisensa, mutta
kävimme silti lyhyen esittelykierroksen. Minä huomasin kertovani itsestäni,
että joogaan ihan tosi mielelläni, opetan joogaa tosi mielelläni, mutta sen
lisäksi myös kirjoitan joogasta tosi mielelläni, ja yksi paikka johon
kirjoittelen, on tietenkin tämä blogi.
Jälkeenpäin huomasin, että oma
esittelyni oli omalla asteikollani mitattuna tosi rohkea. En ehkä aiemmin olisi
rohjennut sanoa samalla tavalla. Tai jos olisin sanonut, olisin jälkeenpäin
miettinyt, että miksi minä niin sanoin ja miten muut siihen suhtautuivat.
Kun pari viikkoa sitten kävin jälleen
energiahoidossa, tapahtui pari merkityksellistä juttua. Yksi oli se, että
hoidon aikana kävi selväksi, ettei minulla ole tai ollut pääsyä edellisiin
elämiin. Sitä kokeiltiin, mutta muhkea portti sulkeutui, eikä sitä porttia
ollut kiertäminen. Kai portin olisi periaatteessa voinut ohittaa, mutta se
olisi ollut turhan väkivaltaista. Ei se portti turhaan ole olemassa.
Aivan hoidon lopulla tapahtui jotakin
yllättävää. Hoitaja huomasi jotakin tapahtuvan, ja hän ihan ääneen totesi, että
mitäs nyt. Minäkin tunsin sen, kuin jotakin viileää ja turkoosinvihreää olisi
laskeutunut kehoni etupuolelle. Hoitaja sanoi, että jostakin tuli uusi energia
minun käyttööni. Se on kuulemma minun oma energiani, jota minulla ei ole tässä
elämässä ennen ollut. Tämä uusi energia sitten jäi minulle, tasapainottumaan
muiden energioiden kanssa.
Utelias mieli kysyy tietenkin
seuraavaksi, että miten uusi energia on vaikuttanut elämääni ja olemiseeni.
Tunnenko sen jotenkin, tai onko jokin erilaista kuin ennen. Luulen tuntevani
energian ja sen vaikutuksen. On kuin minun ei tarvitsisi enää samalla tavalla
kuin ennen epäillä omia tekemisiäni. Enää en vatvo ja veivaa, että voinko nyt
tehdä näin tai näin, mikä olisi paras, olisiko minun pitänyt olla hiljaa,
olinko tyhmä kun sanoin noin ja noin, ja miten kaikki muut sen tulkitsivat.
Tällainen veivaaminen on ollut minulle ihan arkipäivää, enkä ole onnistunut
sitä lopettamaan, vaikka olen lujastikin yrittänyt. Lisäksi se on vienyt ihan
hirveästi energiaa.
Tuntuu kuin nyt olisi elämääni
löytynyt jonkinlainen olemisen varmuus. Ehkä juuri siksi esittelin itseni opettajatapaamisessa
ihan pokkana sellaisella tavalla, joka vähän yllätti itsenikin. Kyllä, minä
voin sanoa itsestäni juuri niin, eikä sitä tarvitse sen enempää vatvoa.
2 kommenttia:
Tämä sinun energiahoitajasi kuulostaa melko velholta :). Vaikka siis myönnän kyllä, että noissa energiahoidoissa on vähän sama juttu kuin joogassa, ohjaaja on tavallaan väylä, jonka läpi opetukset tai tässä tapauksessa energia tulee, ja "työ" on kuitenkin asiakkaan itse tehtävä. Tai ilmaisisiko sen niin, että se kaikki (mitä löytyy ja ilmaantuu) on sinussa itsessäsi, tämä toinen ihminen vain auttaa sinua löytämään sen. Joka tapauksessa, ihanaa että olet löytänyt noin antoisan suhteen.
En nyt ehkä ihan velhoksi kutsuisi energiahoitajaani. Mutta hänellä on lahja nähdä energiat - ja kuka tietää mitä kaikkea muuta - hän osaa työskennellä niiden kanssa, ja hänellä on sydän paikallaan.
Mutta juu, periaatteessa kaikki tulee minusta itsestäni niin joogassa kuin energiahoidossakin. Ja sitten kuitenkaan ei aivan. Molemmissa vaikuttaa myös muiden energiat. Joogassa ryhmäenergia on ihan selvä; se kantaa ja vaikuttaa, vaikka istuisit salin nurkassa tekemättä yhtään mitään, jos vaan olet avoin ottamaan vastaan. Vähän samalla tavalla energiahoitajan herkkyys energioille ikään kuin tarttuu, en minä ole koskaan aiemmin tuntenut mitään energioita yhtä selvästi kuin siellä.
Minustakin on ihanaa että hänet, energiahoitajani, tuupattiin eteeni. Sillä niin se kävi.
Lähetä kommentti