Kaksi tarinaa. Ei mitään hajua mistä
olen ne kuullut tai lukenut; todennäköisesti useammastakin paikasta eri
versioina. Ensimmäisessä tarinassa on mies, joka rukoilee jumalaansa joka päivä,
vuodesta toiseen. Hartaasti ja vilpittömästi hän rukoilee jumalaa antamaan
hänelle arpajaisvoiton. Eräänä päivänä jumala tulee maan päälle, miehen luo, ja
kysyy voisiko mies kerrankin ostaa arpalipun.
Toisessa tarinassa seutua on kohdannut
paha tulva. Eräs mies on paennut tulvaa talonsa katolle. Ohi ajelehtii ihmisiä
puunrunkojen varassa, ja he tarjoavat miehelle paikkaa puunrungollaan, mutta
mies pysyy katollaan, sillä hän on varma että jumala tulee pelastamaan hänet. Hänen
naapurinsa saapuvat hänen luo veneellä, ja tarjoutuvat kuljettamaan miehen
pois. Mies kieltäytyy avusta, ja sanoo että jumala tulee pelastamaan hänet. Miehen
yllä pörisee helikopteri, josta lasketaan köysi miehen pelastamista varten.
Mies kuitenkin pysyy edelleen katollaan, varmana siitä, että jumala tulee pelastamaan
hänet. Lopulta mies kuolee tulvan keskelle. Kun mies tämän jälkeen tapaa
jumalansa, kysyy mies tältä: ”Minä uskoin ja luotin sinuun, miksi et tullut
pelastamaan minua?” Jumala vastaa: ”Minä lähetin kelluvia puunrunkoja, minä
lähetin veneen ja minä lähetin helikopterin, mitä muuta minun olisi vielä
pitänyt tehdä?”
Tarinoiden opetus? No tietenkin se,
että apua voi pyytää ja rukoilla milloin vaan, mutta kannattaa silti tehdä
kaikki tarvittava itsensä auttamiseksi. Iso osa universumin ihmeistä kun ilmestyy
meille ihan arkisten asioiden ja kanssaihmisen muodossa.
1 kommentti:
a.i.v.a.n!!!!
Lähetä kommentti