Vuoden viimeinen päivä, huomenna
alkaa jo uusi. Mitähän se tuo tullessaan? Toivottavasti onnea ja menestystä
meille kaikille, iloa ja valoa, täyttyneitä toiveita, paljon sydämen lämpöä ja
rakkautta. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee.
Pääsin eilen taas sijaistamaan toista
kundaliinijoogaopettajaa, ja pidin hänen kaksi tuntiaan. Aamupäivällä yksi, ja
illalla toinen. Siinä välissä kävin ”oikeissa” töissä. Aika pitkä tuli
päivästä, mutta eipä se haitannut, kerran näinkin.
Hauskaa oli ohjata taas joogaa.
Pääsin itsekin vähän liikuttelemaan lomamatkasta vielä jäykkää kehoani, sillä
tein molemmilla tunneilla alun lämmittelyharjoitukset muiden mukana. Itse
harjoitussarjaa en tehnyt, kundaliinijoogassa on selkeä ohje opettajille, että
harjoitukset ohjataan ja tarvittaessa näytetään, mutta ei tehdä mukana. Paitsi
sadhanassa, koska se ei ole varsinainen opetustilanne.
Ohjasin molemmilla tunneilla saman
kriyan ja meditaation. Silti tunneista tuli hyvinkin erilaisia. Ensinnäkin
lämmittelyliikkeet, joita en juurikaan ollut miettinyt etukäteen vaan valitsin
ne siinä hetkessä, olivat ihan erilaisia eri tunneilla. Vuorokaudenaika
vaikuttaa paljon siihen, mitä keho ja mieli tuntuu tarvitsevan. Ja sitten
tietenkin joogaajien ryhmä tekee tunnista erilaisen. Oikeastaan aika kauheaa
olisi, jos tunti menisi aina ihan samalla tavalla, opettaja höpöttäisi aina
samat asiat siitä riippumatta, ketä on ohjaamassa.
Tällä viikolla minulla on vielä yhden
joogatunnin ohjaus edessä, ja sadhanan vetäminen lauantaiaamuna. Kivaa!
Siitä tulikin mieleeni, aina välillä
törmään ihmisiin, jotka kyselevät tilannettani joogan ohjaamisen suhteen. Ei,
minulla ei tällä hetkellä ole vakitunteja, ohjaan vaan toisinaan,
satunnaisesti. Enkä osaa selittää miksi, se nyt vaan tuntuu tällä hetkellä
parhaalta ratkaisulta. Kyllä, haluan vielä joskus ohjata enemmän, mutta en
tiedä milloin ja missä, enkä ole tehnyt mitään asian hyväksi. Näitä
selitellessäni tunnen pienne piston sydämessäni, ikään kuin minun pitäisi
ohjata enemmän. Ehkä haluaisinkin, en tiedä, mutta se ei vaan nyt tunnu oikealta
ratkaisulta. Itse asiassa se, mikä tuntuisi hyvältä tavalta lisätä joogan
ohjaamista tällä hetkellä, voisi olla viikonloppukurssit. Ei liian usein, mutta
jokunen lauantain ja sunnuntain intensiivikurssi vuodessa. Pitäisiköhän heittää
ajatus universumille itämään?
4 kommenttia:
Heitä universumille, ehdottomasti! Henkilökohtaisesti pidän intensiivejä kiinnostavampina kuin viikkotunteja - jostain syystä. Ehkä koska niille on helpompi sitoutua, juuri siksi kun ne ovat harvakseltaan.
Hah, sepä olisikin kauheaa, jos tunnit olisivat aina samanlaisia.
Onko sille muuten jotain sääntöä, tai syytä, miksi sadhanat pidetään silloin kun ne pidetään? Vai onko se vaan niin, että pidetään kun jollekulle sopii ohjata?
Vaikea kuvitella, että kundaliinijoogatunnit olisivat aina samanlaisia. Ja jotenkin en loppujen lopuksi oikein ymmärrä, miten ihmiset jaksaa tehdä esim. astangajoogaharjoituksia. Toki ymmärrän, että periaatteessa sama joogaharjoitus on erilainen joka päivä, mutta silti.
Sadhanan pitämisen suhteen viikonpäivällä ei tietääkseni ole mitään erityistä merkitystä. Tässä kaupungissa sadhanoita pidetään säännöllisesti keskiviikkoisin ja lauantaisin. Minä osallistun niihin lauantaisadhanoihin. Kellonajan suhteen ohje on periaatteessa se, että sadhana pidetään klo 4 ja 7 välillä aamulla. Meidän lauantaisadhana alkaa klo 6.30 ja päättyy klo 8, eli ihan kokonaan ei saada sadhanaa mahtumaan tuohon amrit velan aikaan. Ensimmäiset puolitoista tuntia kuitenkin. Eli käytännön syistä tässä on vähän tingitty parhaasta mahdollisesta ajasta.
Todellakin, olen aina välillä yrittänyt innostua astangasta, mutta se ei ole tälle keholle. Takareidet sanoo poks - enkä ymmärrä sitä saman harjoituksen veivaamista.
Mietin siis ehkä enemmän sitä aikaa kuukaudesta, että vaikuttaako se jotenkin. On siis ne eri gurujen synttärit, ja päiväntasaukset, mutta muutenko sadhanat sijoittuu randomisti (teinisti ilmaistuna) eri kuun/vuodenaikoihin?
Huhhuh, alkaa olemaan uudenvuosen juhlinnat huipussaan. Vieraat lähtivät jo ennen yhdeksää, vaikka sanoin, että saa olla ihan peräti kymmeneen. Kai tässä pitää nukkumaankin ehtiä ennen puolta yötä, sellainen perinne on ollut jo varmaan 10 vuotta :)
Kyllä, muuten sadhanat sijoittuu randomisti. Jos meillä olisi täällä Suomessa ja eri kaupungeissakin suuret kundaliinijoogayhteisöt, voitaisiin sadhanoita pitää joka aamu. Se olisi se ideaali. Esimerkiksi Espanjolan pääpaikalla, jossa monet käyvät joogaopettajakoulutuksensa, on sadhana joka aamu. Olisi se kyllä mahtavaa, jos meilläkin olisi. Ehkä vielä joskus.
Minä menin uudenvuodenaattona petiin tavalliseen tapaan yhdeksältä, ja pistin kirjan pois puoli kymmmeneltä. Ihan heti en kylläkään saanut unta, kun kävi niin ankara paukuttelu talon lähistöllä.
Lähetä kommentti