Elämän tarkoitus

Olen jo pitkään miettinyt ja yrittänyt keksiä mitä olen erityisesti tullut tähän elämään opettelemaan. Jotkut osaavat sanoa sen ihan suoraan, ja tietävät mistä koko jutussa on kysymys. Minä en. Mutta ehkä viime aikoina olen päässyt asiasta jollakin tavalla vihille, vaikka arvailua kaikki vieläkin on. Samalla on älyttömän hauska yrittää nähdä, että millainen sielu minä olen. Tässä maallisessa elämässäni en hyvin näe kuin tämän elämän itseni, mutta millainen on se osa minua, joka ei kuole. Millainen osa minua on se, joka on ollut mukana suunnittelemassa tätä elämää. Välillä tulee mieleen, että täydellinen pököpää, mutta ei se niin mene.

Me kaikki olemme henkisiä olentoja opettelemassa elämää fyysisessä kehossa. Mutta silti tulee mieleen, että ehkä minun elämässäni fyysinen kehoni näyttelee jotenkin ekstrakeskeistä osaa. Olen sairastanut paljon elämäni aikana, ja saanut tuntea millaista on kun keho ikään kuin pettää tai ei toimi toivotulla tavalla. Toisaalta saan joogata ja pyöräillä, tuntea mitä kaikkea kivaa keholla ja kehossa voi tehdä. Samaan aikaan kehoni on jo pituutensa takia sellainen, ettei sitä oikein voi jättää sivuseikaksi. Olen usein kiusallisenkin tietoinen fyysisestä olemassaolostani. Vähän kuin norsu lasikaupassa.

Jokin aika sitten tunsin kehossani taas sellaisen oudon, ehkä sekunnin tai kaksi kestävän puistatuksen. Tunne oli tuttu lapsuudestani, mutta näin aikuisiällä en ollut sitä pitkiin aikoihin kokenut. Tunnetta on vaikea kuvata, se on vähän kuin haluaisi ulos nahoistaan. Tai sellainen, kun on talvella ollut uimahallissa ja uinut niin viime tippaan asti, että joutuu kiireessä pukemaan kerroksittain vaatteita päälleen kuivattelematta ensin kunnolla. Viimeksi kun sen tunsin, välähti saman tien mieleeni mistä oli kysymys. Jonkinlaisesta hankaluudesta sopeutua fyysiseen olemassaoloon, kun on tottunut ei-fyysiseen olemassaoloon. Huikea ajatus, joka meinasi viedä jalat alta.

Tämän fyysisen elämän opettelun ja kokemusten kerryttämisen lisäksi minulla on tässä elämässä toisenlainenkin, tai ehkä jopa useita toisenlaisia tehtäviä. Ajatus siitä, mikä tehtävä voisi olla, on kuitenkin vielä niin uusi ja hauras, etten halua kirjoittaa siitä mitään.