Olin tänään puhumassa seminaarissa, johon oli ilmottautunut noin 160 henkilöä. En osaa sanoa kuinka moni oli paikalla. Juuri ennen minun vuoroa seminaarin juontaja ehdotti, että yleisö voisi nousta hetkeksi seisomaan ja venytellä, ja vaikka jäädäkin seisomaan hetkeksi. Sitten hän esitteli minut. Minä pääsin aloittamaan puheenvuoroni toteamalla, että eipä minua olekaan ennen seisaaltaan taputettu puhumaan.
2 kommenttia:
Moinen vastaanotto takasi varmaan hyvät energiat!
Ainakin minulle, yleisöstä en ole ihan varma :)
Lähetä kommentti