Hip hurraa. Tein juuri viimeisen
kerran meditaation, jonka saimme kotiläksyksi vappuviikon kakkostason opettajakoulutuksesta.
Kyseessä oli meditation to break the mask. Se ei ollut missään vaiheessa
suosikkini, ja aikamoista takkuamista sen tekeminen välillä oli. Kyllä me
loppujen lopuksi pääsimme sopuun, mutta mitään erityisen lämmintä suhdetta meidän
välille ei syntynyt. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö meditaatio olisi ollut
tarpeellinen ja tehnyt tehtäväänsä. Minä en meditaation vaikutuksia huomannut,
enkä huomaa, mutta sekään ei missään nimessä tarkoita, etteikö se toimisi.
Tuntuu kuin koko meditaatioiden laaja
maailma olisi taas auki edessäni. Mitäköhän huomenna tekisin? Voisin vaikka toistaa
jotakin ihanaa, ihanaa mantraa pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti